Teknologialaboratorio Suomi, versio 2.0

Vihdoin Applen iPhoneja voi ostaa Suomesta. Apple-uskonnon uusin lippulaiva on rantautunut Nokian kotimaahan.

Nokialaisilla on kuitenkin vankka jalansija: 86 prosenttia suomalaisten matkapuhelimista on Nokian laitteita ja Suomen kymmenen suosituinta kännykkämallia ovat nokialaisia.

Kukapa meistä ei tuntisi kansallista ylpeyttä siitä, että Suomesta kotoisin oleva firma on maailman johtava kännykkävalmistaja.

KANSALLISTUNTOMME ON kohdannut iPhonessa kuitenkin varteenotettavan vastustajan: Apple-uskonnon. Applen tuotteilla on oma hurskas kannattajalaumansa, joka ei ole rajattu yhden kansallisvaltion sisälle. Apple-vakaumuksen perustana on hyvin käytännönläheinen uskomus, että Applen tuotteita on helppo käyttää, ne näyttävät hyvältä ja ne toimivat.

Nokialaisuuden kivijalka on sidottu selvästi henkisempiin ja epämääräisempiin ominaisuuksiin: suomalaisuuteen ja kollektiiviseen hihittelyyn siitä, että Nokia on valmistanut ennen vanhaan vessapaperia ja kumisaappaita.

Mitkä ovat aseemme Apple-hurmosta vastaan?

NOKIA-USKOLLISUUTEMME kääntöpuoli on, että meiltä puuttuu terve kritiikki Nokian puhelimia kohtaan. Mistä tiedämme, että juuri Nokian puhelimet ovat parhaita, jos vain joka seitsemäs meistä omistaa jonkun muun valmistajan puhelimen?

Perusteluksi ei globaaleissa uskonkiistoissa riitä, että Nokian puhelin on parempi, koska se on suomalainen.

Olen käyttänyt kohta puolisen vuotta Applen iPhonea (2G-mallia) ja sitä ennen reilut puoli vuotta kännykkäni oli Nokian N95. Kokemukseni perusteella olen päätynyt siihen, että parasta mitä voimme Nokian ja itsemme vuoksi tehdä on hankkia iPhonet.

Pidin aikaisempaa N95:stani hyvänä kännykkänä. Sitten aloin käyttää iPhonea ja olen nyt kypsynyt käyttäjänä palatakseni takaisin N95:ni pariin.

Minkä ilmestyksen näin harha-askeleeni aikana?

N95:ssä on ”kaikki mausteet”, kuten GPS-paikannus, 3G-verkon tuki, Bluetooth, viiden megapikselin kamera sekä loistava videokamera, WLAN, web-selain ja videopuhelut. Ohjelmistopuolella on myös mukavia yllätyksiä, kuten Google Maps Mobile, joka asentuu ja toimii hämmentävän hyvin ja helposti. Insinööri minussa oli tyytyväinen: kaikki herkut samassa kotelossa.

IPHONESSA LÄHTÖKOHTA on toinen. Uusimmassa versiossa on kyllä 3G ja GPS sekä muita kirjainlyhenteitä, mutta iPhonen filosofia on siinä, että käyttäjä haluaa tehdä jotain melko arkipäiväistä näillä teknologioilla. Pintaan nousee kolme perusasiaa, jotka on tehty todella mieluisiksi käyttää: verkon surffaaminen, musiikin kuuntelu ja karttojen selailu. Jotain perustavaa iPhonen helppokäyttöisyydestä kertoo se, että 2-vuotias poikani osaa avata puhelimen näppäinlukon, valita jonkin lempiohjelmansa (kitara, tetris, kalapeli, parranajokone), leikkiä sillä ja palata takaisin päävalikkoon valitakseen seuraavan ohjelman. N95:stä poikani ei saanut irti kuin akun.

iPhonen käyttö sai minut näkemään N95:ni uusin silmin: On tässä GPS, mutta se on suunniteltu autoilijoille. Webin surffaaminen on uskomattoman kankeaa. Valikoita on mistä valita, mutta aina yhtä sekavia. Musiikkisoitin on niin kökön näköinen, että ei huvita ladata yhtään mp3:sta puhelimeen. Insinööri minussa oli tyytymätön: suomalaisen teknisen huippuosaamisen nimissä oli tehty keskeneräinen tuote.

Mutta ei se iPhonekaan täydellinen ole. Tekstin kirjoittaminen kosketusnäytöllä on hidasta ja lähes mahdotonta kävellessä (autoa ajaessa hengenvaarallista). Puhelimen ja sylimikron yhteiselämä ei ole mutkatonta: kulutin tunnin verran aikaa ennen kuin keksin, miten valokuvat saa puhelimesta tietokoneelle. Puhelut katkeilevat oudosti ja tällä hetkellä sylimikroni iCal-kalenteri ja iPhone eivät ole puheväleissä. Jos kirjoittaminen, puhuminen ja kalenteri kangertelevat, niin siitä ei tosiaan ole kuin – melko hintavaksi – leikkikaluksi.

VASTAKKAINASETTELU IPHONEN ja N95:n välillä kuuluu koulupihojen kinasteluun siinä missä keskustelut voittaako Teräsmies Batmanin. Se ei ole mielekästä kun kyse on henkimaailman asioista. iPhonen merkitys on siinä, että se asettaa nykyisen Nokia-uskollisuutemme uuteen valoon. Jos kaikilla meillä suomalaisilla olisi iPhone, niin osaisimme vaatia Nokian puhelimilta enemmän. Jos kaikilla meillä olisi iPhone, meillä olisi jonkinlaiset perustelut sille miksi olemme Nokian puhelimista ylpeitä (muutoinkin kuin vessapaperi- ja kumisaapashistorian takia).

Nokialla on suurin markkinaosuus maailmalla myytävistä kännyköistä. Se ei ole saavuttanut asemaansa tekemällä maailman helppokäyttöisimpiä kännyköitä. Nyt kansalaisvelvollisuutemme Nokiaa kohtaan on siis hankkia iPhonet, ottaa opiksemme ja antaa kritiikkiä. Parikymmentä vuotta Suomi on ollut kännyköiden testilaboratorio: uusimmat puhelimet on annettu laboratorion asukkien käyttöön ja tuotekehittäjät ovat seuranneet vierestä mitä laitteille on tehty. Globaalissa kilpailussa Applen uskovaisten kanssa meidän on luotava Suomi-laboratorio 2.0, jossa labyrintissä juoksentelevat rotat antavat palautetta, rikkovat labyrintin seiniä tai päättävät olla kokonaan juoksematta.

TEKNOLOGIAKRITIIKKI ON insinöörien maailmassa leimattu usein sosiaalitieteilijöiden hiukan naiiviksi valitukseksi. Miten voimme ottaa vakavasti kritiikkiä ihmisiltä, jotka eivät erota mutteria pultista tai teekkarispeksiä laitespekseistä? Tämä onkin meidän tekniikkaihmisten rottamainen piirre. Me kyllä suunnittelemme ja rakennamme huipputeknologiaa, mutta kun tarvetta olisi terveelle kritiikille, niin insinöörit ovat hiljaa. Olisiko surkuhupaisa digi-tv-muutos mennyt niin pahasti pieleen, jos barrikadeille olisi noussut laumoittain insinöörejä?

iPhone on hyvä esimerkki vaihtoehtoteknologiasta Nokian hallitsemassa Suomessa. Pienikin iPhonen kosketusnäytön hipelöinti riittää rikkomaan joitain luutuneita oletuksiamme siitä, miten kännykkää pitäisi käyttää. Ja kun kerran olemme kyseenalaistaneet yhden teknologisen jumalkuvamme, niin ei ole enää pitkä matka siihen, että näemme parantamisen tarvetta muuallakin. Meidän tekniikan alan ihmisten pitäisi olla ensimmäisten joukossa barrikadeilla vaatimassa parempaa teknologiaa. Jos haluamme olla ylpeitä Nokian kännyköistä, meidän on pidettävä meteliä niiden hyvistä ja huonoista puolista. Suomi-laboratorio 2.0:ssa me insinöörit olemme ne rotat, jotka yhdistävät terveen kritiikin ja oman erikoisosaamisensa muuttaakseen sekä laboratorion olosuhteita että varmistaakseen, että heidän testaamistaan tuotteista voi olla ylpeä.

En minä ala juosta labyrintissä, jossa juusto ei ole juuri sellaista kuin minä haluan.