Pietari Vanhala, 56, ei itse pidä itseään erityisen intohimoisena ilmailun harrastajana. Vuosi sitten eläkkeelle jäänyt lennonjohtaja kiusaantuu superlatiiveista eikä välitä leimautua erityiseksi.

– Harrastuksesta tuli ammatti ja suurin hohto hävisi. Tämä on ollut vain työ töiden joukossa.

Mikään laimea ilmailuinnostus ei kuitenkaan ole kyseessä, sen kertoo miehen seuraava seikkailukin. Neljän vuoden päästä Vanhala nimittäin kiinnittää jälleen turvavyönsä ja odottaa nousua taivaalle. Kiitoradalle ei rullaakaan aivan tavallinen lentokone, vaan avaruusyhtiö Astriumin uusin menopeli. Suunta on sata kilometriä ylöspäin ja matkustajina aluksen ensimmäiset avaruusturistit.

Ilmailu kiinnostaa vaatimatonta Vanhalaa ”vielä toistaiseksi”. Kolme vuosikymmentä kestänyt viehtymys alkaa kuitenkin hiljalleen hiipua.

– Kun on mennyt näin syvälle, on jo viisasta irrottautua, Vanhala sanoo. Mielessä muhiikin jo ilmailuun liittyviä, vähemmän perinteisiä suunnitelmia.

– Ei mitään suurta. Kun ikää tulee, sitä vetäytyy yhä vaatimattomampien juttujen pariin, ei kaipaa enää paisuttelua.

ILMAILUSTA LUOPUMINEN saattoi hetkeksi unohtua, kun kun avaruusmatkakuume iski Vanhalaan ja hänen tovereihinsa Heikki ja Kalle Haapavaaraan viime kesänä Pariisin ilmailumessuilla. Astriumin osastolle oli pystytetty avaruusjetin matkustamo, johon Vanhala pääsi erikoisluvalla tutustumaan. Australialaismuotoilija Marc Newsonin suunnittelemat lennokkaan tyylikkäät istuimet keinuivat aluksessa kuin kehdot ja koeistuja tunsi olonsa turvalliseksi.

– Todettiin, että tuohan on meidän projekti.

Seuraavana aamuna suomalaiset kirjoittivat nimensä varauslistaan – yhtiön ensimmäisinä asiakkaina. Lopullisesti lähtö varmistuu tänä keväänä.

Astrium on ilmailufirma EADS:n tytäryhtiö, jonka pelinavauksesta povataan käänteentekevää. Aiemmat avaruuslennot on tehty lennättämällä ensin emoalus parinkymmenen kilometrin korkeuteen ja laukaisemalla vasta sitten varsinainen avaruusalus sen selästä, mutta Astriumin kone kiitää avaruuteen omin voimin. Pienen liikesuihkukoneen kokoinen jetti nousee kahteentoista kilometriin tavallisen lentokoneen lailla ja sytyttää sitten omat rakettimoottorinsa.

Avaruuden rajalla, sadan kilometrin korkeudessa vauhti vähenee ja alus kääntyy hiljalleen kohti maapalloa. Putoamisvaiheen jälkeen se voi tavallisten suihkumoottoreidensa ansiosta laskeutua vaikkapa Helsinki-Vantaalle Phuketin-koneen viereen.

Astrium uskoo, että uudenlainen konsepti voisi toimia jopa 200 kilometrin korkeuteen tehtävillä lennoilla. Sen jälkeen saattaisi Telluksen kiertoradalle sujahtaminenkin onnistua. Alusta voitaisiin käyttää myös nopeaan siirtymiseen maapallon laidalta toiselle ilmattoman avaruuden kautta.

AVARUUSREISSUN HINNAKSI tulee noin 150 000-200 000 euroa matkustajaa kohden. Raha on iso kysymys, mutta suomalaisturistien mukaan ratkaistavissa.

– On osattava heittäytyä eikä silloin saa antaa rahan estää, tiivistää Vanhala.

Taloaan hän ei aio kuitenkaan pantata. Kolmikko on saanut jo useita yhteydenottoja mahdollisilta sponsoreilta.

Hintavuuden lisäksi avaruusturismia on kritisoitu sen mittavien hiilidioksidipäästöjen vuoksi. Vanhalan mielestä toiminta jää kuitenkin niin pienimuotoiseksi, ettei päästöillä ole merkitystä.

Astrium-projektin käynnistämisen edellytyksenä on, että ympäristöhaitat saadaan siedettäviksi. Toteutuessaan mannertenväliset, ilmakehän yläpuolella tehtävät lennot olisivat todennäköisesti myös tavallista lentomatkailua ympäristöystävällisempiä.

Perinteisemmän lentämisen ilmastovaikutuksista Vanhalakin on huolestunut.

– Lentoliikenne lisääntyy vuosittain noin viisi prosenttia. Se on niin paljon ja nopeasti, että kasvu syö kaikki teknisen kehityksen tuomat edut.

Vanhala ei usko, että alalla tapahtuu lähivuosina oleellista kehitystä. Tutkimus on kallista eikä kovaa kiinnostusta sen tekemiseen näytä löytyvän.

– Maailman viimeiset bensalitrat kaadetaan varmaan lentokoneen tankkiin.

TOISIN OLI 50-LUVULLA. Silloin ei kannettu huolta otsonikerroksesta, polttoaine oli halpaa ja lentoliikenne kasvoi voimakkaasti. Pietari Vanhalakin pääsi ensimmäisen kerran ilmailun makuun lentäessään Fairchild-koneella Jäkäläpään kentältä Ivaloon – äitinsä vatsassa.

Pyrähdyksen määränpäänä oli synnytyssairaala. Sieltä matka on kulkenut kymmenen eri lennonjohdon ja alan suunnittelutehtävien kautta eläkkeelle. Nykyinen koti on Riihimäellä.

– En ole mistään kotoisin, Vanhala sanoo.

– Parhaiten olen viihtynyt aina siellä, missä olen kulloinkin ollut.

Ilmailualalle päätyminen on Vanhalan kohdalla vain sattumaa. Taivas veti nuorta harrastajalentäjää puoleensa, mutta niin tekivät myös elo- ja valokuvaus. Tie vei kuitenkin lennonjohtajakurssille Seutulaan.

– Silloin elettiin ilmailubuumia. Hävittäjälentäjä, rokkitähti ja Amerikan presidentti olivat sen ajan suosituimmat ammatit.

Kuulentojen myötä Gagarin ja Armstrong nousivat idolilistoilla Beatlesin rinnalle ja lentäjiä palvottiin suurina sankareina.

LENTOALAN ROMANTISOIJAKSI tunnustautuu myös Pietari Vanhala. Jäyhyys viriää innostukseksi ja nauruksi Vanhalan kuvatessa lentämisen tunnetta. Nuorena hän vertasi lentämistä soittamiseen: mittarien mukaan lentäminen on kuin nuottien seuraamista.

– Koneen ohjaaminen vaatii koordinaatiota neljän akselin suhteen, hallittavana on hirmuinen massa ja mieletön voima.

Saman elämyksellisyyden ja haasteen Vanhala tavoitti lennonjohtajan työstä, jossa valtavan suurta ja nopeasti liikkuvaa liikennettä ohjataan pääasiassa puhumalla.

Lennonjohtajalta vaaditaan sekä valppautta että pitkäjänteisyyttä ja monotonisuuden sietoa, Vanhala kertoo. Usein työ on yksitoikkoista eikä tippaakaan luovaa. Viime vuosina lennonjohtajan työnkuva on kuitenkin syventynyt, kiitos runsaan tutkimustiedon. Seksikkäänä pidetty ala kiehtoo tutkijoitakin, arvelee Vanhala. Yksilösuorituksesta on tullut tiimityötä ja psykologialle pannaan yhä enemmän painoarvoa.

Pitkän työrupeman jälkeen Vanhala osaa jo ottaa ammattiinsa etäisyyttä. Leppoisa lennonjohtaja ei kaipaa takaisin töihin.

– En ole niitä miehiä, jotka eläkkeelle lähtiessään sanovat ’kahta samanlaista päivää ei ollut’ tai ’päivääkään en vaihtaisi pois’. Hirveän paljon oli samanlaisia tylsiä päiviä, joista monetkin vaihtaisin pois.

AVARUUSSEIKKAILULTAAN VANHALA odottaa elämyksiä, kuinkas muutenkaan.

– Nähdä maapallo pallona. Saada häivähdys maailmankaikkeudesta. Painottomuus, ääretön mustuus ja miljoonat tähdet, maalailee tuleva astronautti. – Avaruus on minulle kuriositeetti, kummallisuus. Olen verrannut tätä synnytyksen, elämän alun näkemiseen. Ellei ole umpitunteeton, niin muuttaahan se ajattelua.

Eikö sadan kilometrin korkeuteen ampaiseminen arveluta? – Ei tässä iässä voi kuolemaa pelätä, tokaisee Vanhala huvittuneesti. Ilmailukonkari tietää, että kaupallinen tuote testataan aina perusteellisesti, ja onnettomuusalttiisiin avaruussukkuloihin verrattuna riskit ovat hyvin pienet. Vaaran mahdollisuus ei lähtijää hetkauta.

– Sehän on vain kiepahdus mesosföörin laidalla.