Olet vastavalmistunut konetekniikan diplomi-insinööri. Olet viettänyt sekä kesän Sveitsin CERN:issä että välivuoden rauhanturvaajana. Mitä jälkimmäisestä jäi käteen?

Liika idealismi jäi Kosovoon. Sen jälkeen lopetin ihmettelyn ja aloitin opiskelun.

Vuonna 2007 joukko teitä IBDM (International Design Business Management programme) opiskelijoita perusti yrityksen nimeltä SEOS. Mikä on yrityksenne kantava idea?

Tavoitteenamme on tehdä vihreydestä liiketoimintaa, kansalaisjärjestötoimintaa kun on jo olemassa. Lyhyesti sanottuna: autamme tekemään asioista, joiden pitää olla nopeasti hajoavia sellaisia, ja asioista, joiden pitää taas kestää, kestäviä. Tarkoituksenmukainen suunnittelu ja sitä tukeva tutkimus on toimintamme juju.

Yrityksessänne on kolme muotoilijaa (Antti Pitkänen, Teemu Vaarakallio ja Pekka Kumpula), ekonomi Lotta Hassi ja sinä. Kuinka porukkanne valikoitui?

Meitä on yrityksessä IDBM-vuosikursseilta 2005 ja 2006. Huomasimme, että yhteisissä projekteissa, joita teimme, vastuullisuus nousi aina esille. Teimme kaikesta huolimatta perustamisessa aika monta asiaa väärin. Meillä oli esimerkiksi alussa tiimi, vaikka ensin pitäisi olla hyvin tarkka liikeidea, jonka ympärille kootaan ihmiset. Mutta hyvin tämäkin on lähtenyt toimimaan!

Olette melkoinen Aalto-yliopiston mannekiini. Miksi yrityksenne liikeideasta, kestävästä kehityksestä, pitäisi kiinnostua?

Ihmiskunta syö koko ajan omaa pesämunaansa. Nyt kohkataan paljon talouskasvun jäähtymisestä – todellisuudessa mitään kasvua ei ole koskaan ollutkaan. Viimeiset 200 vuotta olemme porsastelleet säilötyllä auringonvalolla: hiilellä ja öljyllä. Tämä ei voi jatkua. Jos luonnonvarojen kulutuksen järkeistymisestä ei ala ei näkymään seuraavien vuosikymmenten aikana mitään merkkejä, olisi itse kunkin varmaan parempi ryhtyä opettelemaan metsästystä ja kalastusta, koska romahdus on silloin edessä. Ihmiskunta ja ekosysteemit ovat sopeutuvaisia, mutta ne sopeutuvat vain tiettyyn rajaan asti.

Onpa lohdutonta. Voiko suunnittelulla todella vaikuttaa näihin asioihin?

Kyllä! Tuotekehitysvaiheessa päätetään 70–90 prosenttia tuotteen ympäristövaikutuksista. Ongelmahan ei ole tavaran määrä sinänsä, vaan niiden valmistuksen ja käytön seuraukset: kaikki se jäte ja haaskaus mikä nykyiseen talousjärjestelmäämme liittyy. Tässä tulee kuitenkin tapahtumaan muutoksia: esimerkiksi Koneen muotoilujohtaja Anne Stenros sanoi pitämämme luennon jälkeen osuvasti, että lähitulevaisuudessa suunnittelija joko ottaa nämä asiat huomioon, tai hän ei suunnittele.

Vastuullinen suunnittelu on ensisijaisesti tuotteen koko elinkaaren ottamista huomioon. Esimerkiksi Design Forumille suunnittelemamme messuosaston pystyi käytön jälkeen litistämään ja laittamaan suoraan pahvinkierrätykseen, ilman että sitä tarvitsi erikseen purkaa ja lajitella. Yleensä ajatellaan että eko on kallista. Me olemme kuitenkin huomanneet asiakasprojekteissa, että ekotehokkuus – materiaalien, energian ja kuljetusten säästäminen – on useimmiten asiakkaalle myös halvempaa.

Emme muusta ajasta oikein tiedäkään, joten vaikea sanoa. Tämä vuosi on käynnistynyt paljon paremmin kuin edellinen, ehkä koska suunnittelutoimistomme on tullut yrityksille tutummaksi. Lama vaikuttaa varmasti siten, että yritykset harkitsevat päätöksiään enemmän. Toisaalta, tässä bisneksessä ei tarvita kuin yksi iso keskeytynyt projekti ja ollaan ongelmissa. Menemme kuitenkin ojien yli sitä myöten kun niitä tulee vastaan.