Lopputyöntekijä kamppailee innostuksen ja ahdistuksen välimaastossa

Onko tutkintosi lopputyötä vaille paketissa? Iskeekö epätoivo ja valuuko tuskanhiki jo pelkästä ison D:n ajattelemisesta? Älä huoli, et ole ainoa.

Aivan ensimmäiseksi Lappeenrannan teknillisen korkeakoulun opintopsykologi Timo Suhola suosittelee lopputyöntekijälle huolellista ja realistista suunnittelua.

– Varsinkin jos mukana kuviossa on perhe ja työ, ei kaikkien osien niveltäminen onnistu ilman väljyyttä. Eli tarpeeksi ilmaa suunnitelmaan, hän neuvoo.

Sen jälkeen on hyvä löysätä pipoa. Suholan kokemuksen mukaan monet etsivät lopputyöstä uraputken alkua. Silloin ollaan kovin kriittisiä aiheen ja organisaation suhteen.

– Odotukset ovat liian korkealla jos ajatellaan, että lopputyön pelkästään pitäisi kantaa ihminen työelämään.

Voi myös käydä päinvastoin. Tuore maisema-arkkitehti Eija Hasu, 40, työskenteli tutkimusprojektin assistenttina, ja lopputyön aihe muodostui sitä kautta.

Hasu suosittelee, että liikkeelle ei lähdetä hutiloiden. Oman näkökulman pohdinta vie aikaa, mutta auttaa työn rajauksessa.

Oleellista on kartoittaa omat motiivinsa. Hyvä ja luultavasti yleisin motiivi on se, että haluaa vain saada opinnot vihdoin pakettiin.

Itsensä motivoiminen on hankala laji. Mutta jos jokin siinä auttaa, niin ehdottomasti deadline. Tarvitaan selkeä tavoite, joka on aikaan sidottu.

– Silmät kiinni ja suu auki. Sitten pistät nastalla kalenteriin päivämäärän, neuvoo Suhola alkuun.

Rajaus, rajaus ja rajaus

Opintopsykologin mukaan lopputyötä tehdään kolmen tulen välissä. Toisaalla ahdistelee yliopisto ja toisaalla työnantaja. Mutta isoimmat paineet tulevat omasta päästä.

– Ei rohjeta kysyä neuvoa, unohdetaan että ollaan opiskelijoita, Suhola luettelee.

– Kannattaa panostaa hyviin sponsoreihin, ohjaajaan ja valvojaan, neuvoo tuotantotalouden DI Taneli Vaskelainen, 29.

– Se on ainut tapa vaikuttaa siihen, että prosessiin saa apua.

Vaskelaisen lopputyö syntyi melko kivuttomasti kahdeksassa kuukaudessa.

– Mutta taustalla oli se, että olen aikaisemmin tehnyt täysin epäonnistuneen erikoistyön. Siinä tulivat tieteellisen työn tekemisen karikot tutuksi.

Ja mikä oli karikoiden tärkein oppi? Rajaus, rajaus ja rajaus.

– Sitä korostetaan aina, kun puhutaan tutkimustyöstä, mutta kukaan ei kerro, mitä se tarkoittaa. Vaskelaisen mukaan rajaus on jatkuva prosessi, jossa valintoja peilataan kirkkaana mielessä pidettyyn tutkimusongelmaan.

– Ja jos sitä ei tee, jää aihe helposti höttöiseksi, eikä saa selville oikeastaan mitään.

Koskaan ei ole riittävästi aikaa

Hasu kertoo, että hänen vuoden mittainen lopputyöprosessinsa eteni innostuksen ja ahdistuksen välimaastossa.

– Motivoivinta on itse aihe, mutta ahdistavinta se, että koskaan ei ole riittävästi aikaa.

Kun lopputyötä tekee muun työn ohessa, tulee aina jotain muuta ja tärkeämpää, joka menee edelle. Jostain aika täytyy kuitenkin nipistää.

– Se on yleinen ongelma, varsinkin minunlaiselleni perheelliselle opiskelijalle, että tuntee aina tekevänsä väärää asiaa.

Oleellista on löytää riittävän pitkiä yhtäjaksoisia pätkiä työn tekemiseen, jotta ajatuksesta pääsee kunnolla kiinni.

Ja kotijoukot potkivat myös eteenpäin.

– Kun perhe lähti elokuviin, oli se vähäinenkin aika pakko käyttää työhön. Itsekuri löytyi sitä kautta.

Niin huonoa tekstiä, että oksettaa

Turha perfektionismi kannattaa unohtaa heti alkuunsa. On kuitenkin helppo sortua siihen, että yrittää kerralla tehdä hyvää ja valmista.

– Homma alkoi sujua sitten, kun kirjoitin sellaista tekstiä, että oksetti. Silloin oli paperilla jotain konkreettista, jota lähteä parantelemaan, kertoo Vaskelainen.

Myös Suhola vahvistaa, että vaihe, jossa korkeat rimat rapsahtavat rikki, on hedelmällinen.

– Kun tarpeeksi kauan on melskannut, iskee taisteluväsymys. Ja silloin ajatellaan, että tuli mitä tuli, haluan tästä eroon.

Eikä lopputulos ole välttämättä ollenkaan huono.

– Kun palautin lopputyön, moni asia harmitti ja jäi tekemättä, Vaskelainen muistaa.

– Mutta sain työstä vitosen ja pääsin strategialopputyökilpailun finaaliin.

Päivikki Pietarila

Deadline 31.7.2010

Vuoden 2005 tutkinnonuudistuksen siirtymäaika päättyy 31.7.2010. Viimeistään silloin täytyy valmistua, jos ei halua siirtyä uuteen tutkintojärjestelmään. Näillä eväillä selviät kalkkiviivoille asti!

Ota selvää korkeakoulusi hankkeista. Nyt jos koskaan on valmistuvalle tarjolla henkistä olkapäätä ja takapuoleen potkijaa. Korkeakouluilla on käynnissä valmistumista edistäviä projekteja. Kannattaa vierailla TEK:n Valmistu! -sivustolla www.tek.fi/valmistu, jonne on koottu tiedot kaikkien korkeakoulujen hankkeista. Eri projektien sivut auttavat sinut alkuun.

Järjestä aikaa opintojen tekemiseen. Jos olet töissä, neuvottele mahdollisuudesta tehdä lopputyö työpaikallesi. Entä virkavapaa, opintovapaa, palkaton loma vai vuorotteluvapaa? Niitä kannattaa miettiä, jos puuttuvia opintoja ei pysty suorittamaan työn ohessa.

Varaa riittävästi aikaa käytännön asioille. Voi vain kuvitella, miten kuormitettuja kansliat ja professorien vastaanotot ovat ensi keväänä. Ruuhkaan kannattaa varautua kärsivällisin mielin ja hyvissä ajoin. Esimerkiksi opintojen ryhmittely saattaa kestää tavallista pitempään.

Hanki tarvittaessa vertaistukea. Lopputyö on työmuotona itsenäinen – ja ikävä kyllä usein myös yksinäinen. Harvalla on omaa sparraajaa, mutta korkeakoulut tsemppaavat tässäkin. Esimerkiksi Lappeenrannassa on perustettu Finaali-ryhmä, jossa lopputyövaiheen emotionaalisia haasteita käydään läpi yhdessä ryhmäläisten kanssa.

Tulossa satojen lopputöiden suma

Kun taantuma on iskenyt työpaikoille, moni miettii, löytyykö lopputyöpaikkoja niitä tarvitseville. Heidi Aho TEK:sta kertoo, että korkeakouluista saadun palautteen mukaan talouden tilanne ei ole vielä näkynyt diplomityöpaikoissa. Myös Hanna Saarinen Adecco TTY Urapalveluista on huomannut, että paikkoja on ilmoitettu jopa tavallista enemmän.

– Mutta niistä on nyt kovempi kilpailu, kun kaikki vanhan tutkintosäännön mukaan opiskelevat haluavat valmistua.

– TEK kannustaakin kaikkia tekemään diplomityön omalle työpaikalleen, jos se suinkin on mahdollista.

Mutta kannattaako tähän sumaan ylipäänsä valmistua?

– Aina kannattaa, Aho vakuuttaa.