– Kyllä täällä sellainen pyhyyden paine vallitsee, Noora Aaltonen huokaa.

Hän opiskelee arkkitehtiosastolla viidettä vuotta ja muistaa kohtaamisen opiskelijoita yhä silmällä pitävän Alvar Aallon hengen kanssa toiselta luokalta.

– Teimme intialaista kaupunkia kuvaavaa installaatiota arkkitehtiosaston päärappusille kurssitehtävänä. Osana installaatiota liisteröimme vanhoja vaatteita rappusiin. Siitä nousi valtava haloo, sillä olimme käytännössä häväisseet Aallon portaat teoksessamme, Aaltonen tilittää.

Kompromissi kuitenkin syntyi: installaatio sai pitää paikkansa viikon ajan, minkä jälkeen se siivottiin pois aiheuttamasta ahdistusta.

– No ei meille musta Alvar Aaltoa mitenkään eksplisiittisesti opeteta, Maiju Suomi puuttuu keskusteluun arkkitehtiosaston aulassa.

– Ekalla ja tokalla luokalla toki jonkin verran. Mutta onhan se toisaalta poikkeuksellisen hienoa, kun suomalaisesta luonnosta on ammennettu jotain niin modernia, Suomi kuvailee.

Myös Karoliina Hartiala, kuudennelta vuosikurssilta, on kokenut Aallon paikoin hallitsevan ilmapiiriä osastolla. Hartiala sai osastonjohtajalta palautetta raportistaan palatessaan opiskelijavaihdosta Norjasta. Kuulostaa vähän siltä, että Aalto on sinulle suurikin taakka, oli osastonjohtaja tuumannut. Raportissaan Hartiala oli pohdiskellut Aallon merkitystä Otaniemessä.

– Ei sitä kauheasti kannata lähteä kritisoimaan, hän aprikoi.

Arkkitehtiosastolla opiskelee myös muita kuin Aallosta pienestä asti kuulleita suomalaisia. Mitä vaihto-oppilaat tuumaavat hengellisen isän vaikutuksesta Otaniemen kampuksella? Englantilaiset Thomas Randall-Page, Mark Auvray ja John O'Loughlin eivät ole aivan vakuuttuneita.

– Alvar Aallon hengestä näkyy täällä lähinnä tiili, Auvray toteaa hetken tuumattuaan.

– Sen runsaus tekee paikkojen löytämisestä vaikeaa – kaikkialla näkee vain tiiltä.

Tunnettavuudestaan huolimatta Aalto ei ollut se, joka toi englantilaisnuoret Otaniemeen opiskelemaan.

– Tiesin toki hänestä, mutta se ei ollut syyni tulla Suomeen. Minua häiritsee, että Otaniemen kampuksella toistetaan samoja teemoja uudelleen ja uudelleen. Miksei Aallon hengestä ole otettu käyttöön mieluummin innovatiivisuutta? Randall-Page kysyy.

Uuden innovatiivisen Aalto-yliopiston nimivalinnasta miehillä on valmis näkemys – eikä sillä ole mitään tekemistä hengellisyyden kanssa.

– Puhdasta brändin rakentamista, Randall-Page kuittaa.