Pieni ja pippurinen

Walkera Ladybird on radio-ohjaimella hallittava monimoottorikopteri. Helikopterirakenteeseen verrattuna useampi moottori tuo nostokykyä ja vakautta lentoon. Itse kopteri koostuu rungosta, ohjainpiiristä ja neljästä moottorista. Leppäkerttu-kuosinen kone soveltuu huvikäyttöön sisällä ja tyynellä kelillä ulkona.

Ensi näkemältä pieni ja hentoisen oloinen kopteri vaikuttaa pelkältä lelulta. Kuoren alta paljastuva ohjainyksikkö kuitenkin vakauttaa kopterin lentoa samaan tyyliin kuin kalliimmatkin laitteet.

Myyntipakkauksesta löytyvät akku, laturi ja 7-kanavainen radio-ohjain lukuisine säätöineen, joten lennättämisen makuun pääsee helposti. Vaikka testikäyttö tapahtui opiskelijasolua isommassa olohuoneessa, huonekalut tulivat yllättävän nopeasti kosketusetäisyydelle. Kun ohjauksen sisäistää, kopterista riittää tekemistä pitkäksi aikaa.

Isoveljet hyötykäytössä  

Vaikka Ladybird on luokiteltavissa leluksi, samalla periaatteella toimivia laitteita käytetään yhä kasvavassa määrin kaupallisiin tarkoituksiin. Miehittämätön kopteri voidaan valjastaa erilaisten hyötykuormien nostamiseen. Kameralla varustetuilla multikoptereilla tehdään varsinaisen valo- ja videokuvauksen lisäksi esimerkiksi tuulivoimaloiden tarkastuksia.

Multikopterin aivot ovat ohjainpiirillä, joka vastaa lentolaitteen toiminnoista. Pääsääntöisesti pilotti ohjaa konetta radiolaitteella. Keskusyksikkö pitää silti huolta kopterin korkeudesta ja asennosta. Tarvittaessa GPS:llä varustettu kopteri liikkuu itsenäisesti ennalta määriteltyihin reittipisteisiin tai lähtöpaikalleen. Sähkömoottoreita kopterin rungossa on kolmesta kahdeksaan.

Nopeasti kehittyvä teknologia lukuisine käyttökohteineen on houkutellut lukuisia yrityksiä mekaniikan, elektroniikan ja ohjelmistojen valmistajiksi. Tarjolla on myös useita avoimen lähdekoodin ohjelmistoja, joita kuka tahansa voi itse viilata mieleisekseen.

Mikä: Walkera QR Ladybird
Mistä: EuroRC.com
Hinta: 145 €

Teksti ja kuva: Markus Kauppinen

Lähettäjä:

Miksi halusit lähteä jatko-opiskelemaan ulkomaille?

DI-opintojeni lopussa halusin oppia lisää ja syventyä kiinnostavaan aiheeseen pidemmäksi aikaa. Koin, ettei teollisuudessa projektipaineiden alaisena ole aikaa perehtyä tehtäviin perinpohjaisesti. Siispä halusin jatko-opiskella. Hakeuduin tietoisesti ilmailualan pariin ulkomaille, koska Suomessa alan työmahdollisuudet ovat kapeat.

Kuinka päädyit juuri tähän paikkaan, lentomoottorilaboratorioon?

Kaikki alkoi kolmantena opiskeluvuotena kesäharjoittelusta Eurocopterilla Münchenin liepeillä. Työtehtävät ja ympäristö olivat niin mielenkiintoisia, että päädyin seuraavaksi kesäksi samaan firmaan toiselle osastolle. Sen jälkeen jatkoin vaihto-opiskelijana Technische Universität Münchenissä, jossa kävin lentokonetekniikkaan liittyviä kursseja ja olin kevytrakennetekniikan labralla apulaisena. Kämppikseni kautta sain kontaktin avaruusteknologian firmaan, jossa tein diplomityöni ja sain sen kautta myös yhteyden lentomoottorilaboratorioon.

Mikä Saksassa viehättää ja ihmetyttää?

Münchenin alueella mieltä virkistää erityisesti Alppien vuoristo. Miljöö on maalaisidylliä yhdistettynä auto- ja ilmailuteollisuuden tuomaan vaurauteen. Monipuoliset työ- ja harrastusmahdollisuudet houkuttelevat jäämään pidemmäksikin aikaa.

Ihmisten kanssa pitää keskustella aktiivisemmin kuin Suomessa. Baijeri kieli- ja kulttuurialueena ei ole niin vaikeasti lähestyttävä takapajula kuin on peloteltu. Ihmiset ovat avoimempia kuin suomalaiset ja suhtautuvat elämään positiivisemmin.

Ihmettelyä tuottavat kauppojen ja virastojen aukioloajat – ne on suunniteltu kotiäideille, ei työssäkäyville – sekä makeat pääruoat ja se, milloin siirtyä teitittelystä sinutteluun esim. tyttöystävän sukulaisten kohdalla.

Miten yliopistokulttuuri eroaa suomalaisesta?

Yliopisto-opinnot ovat Saksassa stressaavampia. Tenteissä on kova aika- ja tulospaine. Opintoihin kuuluvat kolme opinnäytetyötä tehdään yleensä yliopistolla ilman palkkaa. Jatko-opiskelijalle kuuluu oman tutkimusprojektin lisäksi opiskelijoiden ohjausta ja opetustehtäviä. Kontakti professoriin on täällä selvästi etäisempi kuin Suomessa.

Mitä olet saanut useista ulkomaanjaksoistasi?

Olen saanut rohkeutta ja paljon kontakteja ympäri maailmaa. Olen myös oppinut arvostamaan Suomen koulutus- ja opintotukijärjestelmää, jossa jokaisella on mahdollisuus opiskeluun.

Suomessa on 12 metalli- ja noin 30 mineraalikaivosta. Kaivosteollisuus työllistää Suomessa joko suoraan tai välillisesti yli 5000 henkilöä. Vuonna 2011 kaivosteollisuuden liikevaihto oli 1,48 miljardia euroa.

Ei voi kiistää, että kaivosteollisuus on merkittävä teollisuudenala ja työllistäjä Suomessa. Kaivosteollisuuden uudet teknologiat tuovat kasvumahdollisuuksia myös muille aloille kuten ICT-yrityksille. Mutta Talvivaaran vuotojen jälkeen julkinen mielipide kaivoksista on tiukentunut: rahaa ei voi tehdä ympäristön ja ihmisten turvallisuuden kustannuksella. Vaatimus on selvä – turvallisuus on taattava.

Kaivannaisteollisuutta halutaan kehittää Suomessa, muttei hinnalla millä hyvänsä. Tämän kertoo työ- ja elinkeinoministeriön kaivannais-teollisuuden kehittämispäällikkö Maija Uusisuo. Asiasta oli laaja yksimielisyys viime syksynä pidetyssä keskustelutilaisuudessa, jossa oli mukana muun muassa ministereitä ja kaivosyritysten, muiden elinkeinojen ja kansalaisjärjestöjen edustajia.

– Suomi on merkittävä kaivosteknologian viejä. On arvioitu, että Suomi ja Ruotsi yhdessä vastaavat noin 80 prosentista maailman maanalaisten kaivosten vaatimasta teknologiasta, Uusisuo sanoo.

–  Jatkuva kehittäminen on kuitenkin elinehto. Koko ajan pyritään parempiin ratkaisuihin ja teknologioihin. Jos me ei kehitetä, joku muu kehittää. Kehittyminen on olennainen osa kilpailukyvyn ylläpitoa.

Suomessa on hyvät edellytykset kaivosteollisuudelle, koska maaperästä löytyy malmeja ja mineraaleja. Uusisuon mukaan Suomi on sijoittunut hyvin myös kansainvälisessä kaivosmaiden vertailussa.

– Nykyiseen hallitusohjelmaan on kirjattu, että valtio edistää kaivostoiminnan kehitystä ja kestävää kasvua. Hallituksen tavoite on myös nostaa Suomi cleantechin kärkimaaksi, Uusisuo jatkaa.

Työ- ja elinkeinoministeriön cleantechin strateginen ohjelma painottuu puhtaan energian ja energiatehokkuuden lisäksi kestävän kaivannaisteollisuuden edistämiseen. Parhaillaan valmistellaan toimintaohjelmaa Suomen nostamiseksi kestävän kaivannaisteollisuuden edelläkävijäksi.

Tavoite kuulostaa hienolta. Mutta miten sinne päästään?

Vanhojen kaivosten käsittely

Outotecin ympäristö- ja kehitysjohtaja Ilkka Kojon mukaan kaivosteollisuudessa pyritään nyt kehittämään kolmea eri osa-aluetta: metallien saannin tehostamista ja sivuvirtojen parempaa hyödyntämistä, veden käsittelyä ja kierrättämistä sekä energiatehokkuutta.

–  Uusia teknologioita tullaan käyttämään vanhojen kaivosten uudelleenkäsittelyyn. Otetaan metallia talteen siitä kaivostavarasta, mikä vielä on potentiaalista. On kaivoksia, joista on 30 vuotta sitten poimittu kirsikat päältä. Sellaisissa uusesiintymissä voi olla globaalisti jopa sata miljoonaa tonnia kuparia. Uudellenkäsittelyitä on jo aloitettu, Kojo kertoo.

Outotecissä on kehitetty mittaus- ja analyysitekniikoita, jotka mittaavat erittäin tarkasti liuosta, sen partikkeleita ja sisältöjä. Mittaustekniikka on tarkempi kuin aiemmat ja sillä on tarkoitus nostaa metallien saanti mahdollisimman korkeaksi. Tällöin myös sivuvirtoja voitaisiin hyödyntää tehokkaammin.

— Toinen asia on energia. Vaikka jalostustekniikkaa onkin jo parannettu, se on eniten energiaa vievä osuus metallien louhinnassa ja käsittelyssä, Kojo selittää.

Koordinaatiokemia

Aalto-yliopiston professori Kari Heiskasen mukaan koordinaatiokemia on tämän päivän sana. Koordinaatiokemian tarkoitus on erotella metallit ja mineraalit seoksesta yksitellen. Siihen käytetään täsmäkemikaaleja, joiden avulla mineraalit tarttuvat ilmakupliin kiinni ja nousevat pintaan ilmapallon tavoin.

– Voidaan aloittaa kuparista ja lopettaa sinkkiin. Pääasia on, että kaikki saadaan mahdollisimman hyvin talteen, ja aina yksi kerrallaan, Heiskanen sanoo.

Isoimmaksi ongelmaksi ja tämänhetkiseksi haasteeksi kaivosteollisuudessa Heiskanen nimeää jätevedet ja niiden käsittelyn. Hänen mukaansa vedenkäsittelyä tutkitaan ja työstetään nyt paljon.

– Tämän kautta tulee myös sosiaalinen hyväksyttävyys. Jos jätevesiasiaa ei saada kuntoon, kaivokset ovat vaikeuksissa. Tämän kaikki ovat jo ymmärtäneet, mutta helppoja ratkaisuja ei ole.

Vesi on ollut ja tulee aina olemaan tärkeä osa kaivostoimintaa. Iso osa kaivosten ympäristöongelmista johtuu vesienkäsittelystä. Jos vesienkäsittelyn ongelmat pystyttäisiin täysin ratkaisemaan, riskit ympäristölle pienenisivät huomattavasti.

Lappeenrannan teknillinen yliopisto tutkii yhdessä VTT:n kanssa vedepuhdistustekniikoita, joita voisi soveltaa kaivosteollisuudessa. Tutkimus käsittelee muun muassa membraanitekniikan käyttämistä kaivosten jätevesien puhdistamiseen.

Membraanisuodatuksessa käytetään huokoista kalvoa, jossa on pieniä reikiä. Vesi lasketaan kalvon läpi, jolloin toiselle puolelle tulee lähes puhdas vesi ja toiselle puolelle jää likainen vesi. Tekniikkaa on käytetty aiemmin muun muassa paperiteollisuudessa.

Lappeenrannan yliopiston professori Mika Mänttäri näkee membraanisuodatuksen mahdollisuutena kaivosteollisuudelle.

– Membraanilla pystytään erottamaan metallit vedestä lähes täydellisesti. Samalla voidaan päästä siihen tilanteeseen, että hapan vesi menee läpi ja väkevöityy eli happo voidaan kierrättää takaisin, Mänttäri kertoo.

– Membraanitekniikassa päästään myös kohtuullisen edullisiin kustannuksiin.

Suomessa ei ole pulaa vedestä, joten sitä ei ole tarvinnut erityisemmin säästellä. Yrityksillä ei ole ollut tarvetta kehittää teknologiaa, jolla vettä voisi paremmin kierrättää tai säästää.

Vesienkäsittelyssä korostuu nykyään kuitenkin yhä enemmän ympäristöllinen puoli. Lainsäädäntö tiukentuu ja kuluttajat vaativat ympäristöystävällisiä menetelmiä. Paremmat vedenkäsittelymenetelmät voivat auttaa kaivoksia pitämään toimintansa ympäristöystävällisenä. Membraanisuodatuksen avulla vesikierron voi jopa sulkea.

Kainuulaisia bakteereita

Talvivaaran tuoteturvallisuuden asiantuntija Tuomas Vanhanen kertoo, että heidän tavoitteensa on saada lähes täysin suljettu vesikierto vuoteen 2030 mennessä.

– Panostamme tällä hetkellä membraanitekniikkaan. Mutta kaikki pitää miettiä ja käydä läpi tarkkaan. Membraanikalvoilla on aika tarkkaa se, mitä sinne voi syöttää. Ne voivat mennä tukkoon, ja niitä voi joutua pesemään tai vaihtamaan, Vanhanen kertoo.

Talvivaaran lyhyen tähtäimen tavoitteet ovat päästä hallittuun vesienkäsittelyyn ja varmistaa ympäristölle haitaton tilanne. Ensi kesänä halutaan jo päästä jatkamaan kaivostoimintaa eli metallien louhimista normaalisti.

– Konkreettiset toimet tämän saavuttamiseksi ovat vesikierron lisääminen, raakaveden oton rajoittaminen sekä vesien parempi puhdistus ja hallinta.

Monimetallimalmien käsittelyssä Talvivaara on Vanhasen mukaan edelläkävijä. Se käyttää biokasaliuotusta, jossa luonnosta löytyvät bakteerit auttavat metallien irrottamisessa. Prosessi tapahtuu luonnossa itsestään, mutta Talvivaara nopeuttaa sitä.

– Käytämme kainuulaisia bakteereita liuotuksessa. Ne kerättiin meidän malmista. Metallien sulattamiseen verrattuna energiantarve on pienempi, Vanhanen sanoo.

– Biokasaliuotuksen aikana syntyy lämpöä. Tulevaisuuden kannalta haluamme kehittää tekniikkaa, jolla voitaisiin hyödyntää biokasan tuottama lämpö. Jos saisimme lämpöä talteen, voisimme lämmittää sillä tehdasta talvella.

Sivuvirtoja Talvivaara on lähtenyt jo hyödyntämään keräämällä uraania talteen. Tällä hetkellä Talvivaara odottaa lupaa uraanin käyttöönotolle, jonka jälkeen sitä voidaan myydä.

– Grafiitti on yksi aine, jota voisimme ehkä tulevaisuudessa hyödyntää. Uskon että ensin tuottaistamme kuitenkin mangaanin, Vanhanen sanoo.

Kasvun ongelmat

Kaivostoiminta laajenee  Suomessa jatkuvasti. Vanhoja kaivoksia laajennetaan tai uusia perustetaan.

Työ- ja elinkeinoministeriön toimialaraportin mukaan Suomesta puuttuu kuitenkin ammattitaitoista työvoimaa, eikä tilanne ole lähiaikoina paranemassa, sillä alan koulutuspaikkoja ei ole tarpeeksi. Raportissa arvioidaan, että kaivosteollisuus tarvitsee 5600 uutta ammattilaista vuoteen 2022 mennessä, mikäli kasvu jatkuu ennustetulla tavalla.

Ammattitaitoisen ja kokeneen henkilöstön puute on ongelma, johon ei ole esitetty nopeasti toteutettavaa ratkaisua. Valtion viesti on kuitenkin selvä: kaivostoimintaa ja sen kehittymistä halutaan tukea.

– Viime vuonna valtion budjettiin varattiin 30 miljoonaa euroa kaivosalan rahoitukseen. Halumme kehittää kaivannaisteollisuutta, mutta minimoida negatiiviset vaikutukset, Maija Uusisuo sanoo.

Teksti: Helena Hyvönen
Kuvat: Talvivaara  Oyj

Kemianteollisuus on noussut Suomen vientialojen ykköseksi. Erityisesti öljytuotteiden vienti on hurjassa kasvussa.

Alan vahvaa kulkua selittää sen monipuolisuus; yritykset edustavat monenlaista tuotantoa öljynjalostuksesta muovituotteisiin, lääkkeistä lannoitteisiin ja moniin muihin teollisuus- ja kuluttajatuotteisiin. Kun pohja on laaja, menestyminen ei ole niin suhdanneherkkää.

– Suomen kemianteollisuudella on kansainvälisesti merkittäviä osaamisalueita, joille on onnistuttu synnyttämään menestyvää liiketoimintaa, esimerkkeinä esim. paperikemikaalit ja biopolttoaineet, sanoo Kemianteollisuus ry:n Osaaminen ja koulutus -sektorista vastaava johtaja Riitta Juvonen.

Suomalaiset kemianteollisuuden yritykset työllistävät Suomessa noin 32 000 eri alojen ammattilaista ja ulkomailla suunnilleen saman verran.

– Alan henkilöstömäärä on pysynyt melko vakaana viime vuodet, mutta yritykset rekrytoivat jatkuvasti eri alojen ammattilaisia muun muassa eläkkeelle siirtyvien henkilöiden tilalle. Rekrytoinneista noin neljännes kohdistuu yliopistotutkinnon suorittaneisiin, Juvonen sanoo.

Juvosen mukaan diplomi-insinöörit ovat kemianteollisuudelle tärkeä ryhmä, josta haetaan usein uutta henkilöstöä.

– Opintoihin kannattaa panostaa, koska työllistymisen lähtökohtana on hyvä perusosaaminen omalla alalla, kuten kemiassa, prosessitekniikassa tai jollain muulla tekniikan alalla. Työpaikkaan liittyvä erikoisosaaminen karttuu työpaikalla perehdytyksen ja työn tekemisen kautta. Viime kädessä hyvä asenne, avoin mieli ja oppimishalu ratkaisevat, Juvonen toteaa.

Millaisia muita taitoja työllistyminen edellyttää?

– Tekniikan ammattilaisia rekrytoivat työnantajat kiinnittävät paljon huomiota myös niin sanottuihin työelämätaitoihin. Muun muassa viestintätaitoja, luovuutta, tiimityöskentelytaitoja ja projektinhallintaa saatetaan testata jo rekrytointitilanteessa. Kemian alan yritykset ovat kansainvälisiä, joten ulkomailla hankittu harjoittelu- tai opiskelukokemus on varmasti plussaa, Juvonen muistuttaa.

Kone- ja metallituoteteollisuus edelleen vahva toimiala

Toinen vahva tekniikan alan työllistäjä on koneteollisuus. Se on Suomessa teknologiateollisuuden suurin toimiala, jolla on pitkät, sadan vuoden perinteet.

Suomalainen osaaminen on osa vahvaa eurooppalaista koneenrakennusklusteria: Eurooppa hallitsee edelleen koneenrakennuksen maailmanmarkkinoita 37 prosentin osuudella, ja eurooppalainen verkosto avaa mahdollisuuksia myös suomalaisyrityksille. Viimevuotisen tutkimuksen mukaan Suomen johtavat konealan yritykset ovat onnistuneet kansainvälisessäkin bisneksessä ja saavuttaneet hyvät kilpailuasemat maailmalla.

Suomessa kone- ja metallituoteteollisuus työllistää noin 130 000 henkilöä. Alan menestystuotteita ovat mm. energia- ja ympäristöteknologia ja -prosessit, liikkuvat työkoneet metsä-, maatalous- ja kaivoskäyttöön, massa- ja paperikoneet, hissit, nosturit ja nostimet, dieselmoottorit, laivat ja niiden komponentit kuten potkurit. Kuluttajatuotteista tunnetuimpia taitavat olla oranssit sakset, lukitusjärjestelmät sekä hanat ja vesikalusteet.

– Melkeinpä miltä tahansa ammattialalta voi työllistyä koneteollisuuden palvelukseen. Koneet ovat nykyään älykkäitä, ja varsinaisen mekaanisen työn osuus kokonaisarvosta on pienenemässä, sanoo johtaja Ilkka Niemelä Teknologiateollisuus ry:stä.

– Perusammattiosaaminen on välttämätöntä, kielitaito ja yritystalouden ymmärtäminen ovat hyvä lisä, hän summaa alan työntekijöiltä odotettavia taitoja.

Yli 20 000 kesätyöpaikkaa tarjolla

Vientiteollisuuden tavoitteena on, että tänä kesänä on tarjolla yli 20 000 kesätyö- ja harjoittelupaikkaa. Keskeiset vientialat – kemia, metsä ja teknologia – tarjoavat työssäoppimis-, harjoittelu- ja kesätyöpaikkoja opiskelijoille ympäri Suomea.

Esimerkiksi Kemianteollisuus ry:n hallitus on haastanut kaikki jäsenyritykset kesätyöpaikkatalkoisiin. Paikkatarjontaa voi seurata chemind.fi-sivuilla olevasta kesätyöpaikkalaskurista.

– Osassa yrityksiä kesätyöpaikkojen haku on jo päättynyt, mutta osa vielä hakee kesätyöntekijöitä, joten aktiivinen kannattaa olla, jos paikka ei ole vielä löytynyt, Kemianteollisuuden Riitta Juvonen vinkkaa.

Ympäristö, energia ja raaka-aineiden riittävyys tuovat haasteita

Eurooppalainen koneteollisuus on pärjännyt muuttuneessa maailmassa säilyttäen markkinaosuutensa. Sillä on tärkeä rooli Euroopan taloudessa maailman suurimpana koneiden viejänä ja valmistajana ja miljoonien ammattilaisten työllistäjänä.

– Maailman väkiluvun kasvaessa perustarpeet kasvavat, joten kysyntää koneteollisuuden tuotteille on varmasti. Kestävän kasvun periaatteilla on pystyttävä tuottamaan enemmän yhä vähemmillä resursseilla. Koneteollisuudella on merkittävä haaste ratkaistavanaan. Maailman pelastaminen on pitkälti kiinni siitä, millaisia uusia ratkaisuja koneenrakentajat löytävät, sanoo Niemelä.

Energiaan, ympäristöön ja raaka-aineiden riittävyyteen liittyvät kysymykset edellyttävät innovatiivisia ratkaisuja. Sekä koneteollisuus että kemianteollisuus ovat tulevaisuuden aloja, joiden avulla ratkaistaan maailman suuria haasteita.

Teksti: Pia Salo
Kuvat: Neste Oil Oyj, Metso Oyj, KONE Oyj

IMPROVment jakaa toimistotilat Helsingin ydinkeskustassa muutaman muun pienen yrityksen kanssa. Toimistossa on kotoinen fiilis. Kengät jätetään eteiseen ulkovaatteiden kanssa. Sisustus on rento ja hauska, jopa hieman epämääräinen.

IMPROVmentin perustajat Jani Turku, 37, ja Jari Rintala, 36, pitävät töissä hauskaa, improvisoivat ja vitsailevat jatkuvasti. Heidän yrityksensä on koulutusyritys, joka tarjoaa asiakkailleen esimerkiksi esiintymis- ja improvisaatiokoulutusta, juontokeikkoja ja improvisaatioon perustuvaa esiintymistä.

IMPROVmentin siemenet kylvettiin Otaniemessä. Diplomi-insinööreiksi opiskelun ohessa Turku ja Rintala innostuivat teekkarispeksistä. Esiintyminen ja improvisaatio tuntuivat omilta.

Molemmat miehet tekivät opiskelujen ja valmistumisten jälkeen töitä tahoillaan, mutta aika pian ajatus improvisaatiosta työnä alkoi kehittyä. Vihdoin keväällä 2009 pitseriassa istuessaan miehet tekivät lopullisen päätöksen: omaan yritykseen lähdetään täysillä mukaan.

”Yrityksen paperityöt oli tehty vuosi aiemmin, eli paperilla se oli jo olemassa. Mutta pitsan äärellä päätettiin keskittyä omaan firmaan”, Turku muistelee.

Opintojen valintaa

Neljävuotias Jari Rintala kertoo seurakunnan kerhossa jatkokertomusta dinosauruksesta. Tarinaa riittää useille päiville, ja kerhotädit ihmettelevät, mistä juttua oikein tulee.

Kyseinen kohtaus on yksi Rintalan aikaisimpia muistojaan lapsuudesta. Muisto siitä, että tarinat ja improvisointi tulivat luonnostaan jo silloin.

Esiintyminen ei kuitenkaan aina ollut ensisijainen uravalinta. Lukiossa Rintala pallotteli laki-, psykologia- ja TKK-opintojen välillä. 15-vuotiaasta asti hän myös työskenteli isälleen lapiomiehen apupoikana.

”Lukiossa saimme vieraaksi lakimiehen, joka kertoi omasta työstään. Silloin tajusin, että ei ainakaan sitä. Lähdin sen jälkeen itsenäisesti tutkimusretkelle Otaniemeen. Haahuilin muun muassa avaruusteknologian laitoksella”, Rintala kertoo.

Lopulta hän haki Otaniemeen sähkölinjalle. Opinnot alkoivat 1997, ja niiden aikana kertyi työkokemusta Mas-Oy:stä. ”Vanhoilla päivillään” Otaniemessä Rintala päätti kokeilla teekkarispeksiä. Siellä hän tapasi tulevan yhtiökumppaninsa.

Kansainvälisyys kiinnostaa

Turku oli lapsena kova lukemaan sarjakuvia. Hänen suosikkejaan olivat Asterix ja Obelix -sarjakuvat. Hänellä oli tapana istua sarjakuvapinon päällä kirjoja selaillessaan, koska pepun alta oli helppo kaivaa uusi kirja vanhan päätyttyä.

”Hoitotäti kielsi minua tekemästä niin, mutta faija sanoi, että anna sen lukea”, Turku naurahtaa.

Lapsuusmuistoihin kuuluu myös kesälomat Euroopassa, kun isä kylmän ja rakeisen kesän 1981 jälkeen vannoi, ettei perhe vietä enää yhtään kesää Suomessa. Matkustelu ja kansainvälisyys tarttui silloin elämään.

Sen jälkeen Turku on ehtinyt olla töissä Lontoossa ja Kanadassa sekä opiskeluvaihdossa Thaimaassa.

”Opiskelin Otaniemessä kemiaa, vaikka alun perin halusin meteorologiksi. Armeijassa mieleni muuttui. Kemia tuntui monipuoliselta ja käytännönläheiseltä”, pääaineenaan polymeeriteknologiaa lukenut Turku kertoo.

Diplomi-insinöörin paperit iskettiin kouraan vuonna 2002. Sen jälkeen Turku lähti yllättäin kaverin kutsumana myyntihommiin. Kunnes kuvaan astui IMPROVment ja yrittämisen kipinä.

Työ palkitsee

IMPROVmentin näkemyksen mukaan improvisaatio on nippu taitoja, joita voi kehittää. Se on osa arjen tiimiytymistä, mahdollisuus tehdä parempaa yhteistyötä.

”Tämän työn suola on se, kun menee kouluttamaan ihmisiä ja huomaa, että sillä on oikeasti merkitystä ihmisen arkeen”, Rintala sanoo.

Koulutettavien ihmisten joukossa voi olla joku, joka kärsii pahasta esiintymiskammosta. Sellaisesta vapautuminen voi olla suuri asia. Rintala muistelee hymyillen sähköpostia, jonka he saivat eräältä koulutuksessa olleelta. Esiintymiskammoinen ihminen oli päässyt pelostaan ja menossa puhumaan yleisölle.

”Mahtavia juttuja on myös erikoiset tai omituiset työkeikat. Olimme viime vuonna Koneen pikkujouluissa tekemässä improvisaatiota. Pikkujoulutiloihin oli tuotu puukehikko, joka edusti hissiä. Esitimme koko illan ajan hissimatkustajia. Paikallaolijat saivat antaa vinkkejä siitä, millaisia ihmisiä hississä matkustaa”, Turku kertoo hymyillen.

Toistensa seurassa miehet viihtyvät loistavasti. He ovat molemmat sopivasti hulluja ja heittäytyviä, jotta homma toimii.

”Jani on visiönääri. IMPROVment oli alun perin hänen visionsa. Mikään ei ikinä jää suunnitteluasteelle, vaan aina löytyy keino onnistua, joten on helppo olla mukana. Jani on idearikas, luotettava ja leikkisä”, kuvailee Rintala työkaveriaan.

”Jari on monella tavalla hämmästyttävä. Jaksan aina ihastella sitä, miten Jari löytää asioista uuden puolen, jota itse en olisi edes huomannut. Jari lähtee kaikkeen mukaan tunteella. Hän on innostava, yllättävä ja hauska”, Turku vastaa.

Pieneksi hetkeksi miehet herkistyvät toistensa kehuista. Sitten pelleily ja vitsailu jatkuu. Improvisaatio on elämäntapa.

Teksti: Helena Hyvönen
Kuvat: Johanna Kannasmaa

Kenneth Ekman on kiireinen mies. Useiden puhelinsoittojen ja parin sähköpostin jälkeen saamme sovittua haastatteluajan. Ekman on tulossa nykyisestä kotikaupungistaan Kaarinasta Helsinkiin työasioissa ja lupautuu tapaamaan minut.

Lyhyiden puhelinkeskustelujen perusteella olen piirtänyt vuoden teknologiajohtajaksi valitusta Ekmanista mieleeni kuvan tiukasta liikemiehestä. En voisi pahemmin olla väärässä. Haastatteluun saapuu rento ja ystävällinen mies, joka kertoo avoimesti elämästään ja poseeraa luontevasti kameralle. Kuvaus- ja haastattelupaikkana toimivan Kaisaniemen kirjaston arkkitehtuuria Ekman kehuu vilpittömästi.

Kenneth Ekman on  CrisolteQ Oy:n toimitusjohtaja ja yksi perustajista. CrisolteQ Oy on Kokkolassa sijaitseva kemianteollisuuden kierrätykseen erikoistunut yritys. Se kehittää menetelmiä, joilla voidaan ottaa talteen ja kierrättää ainesosia kemianteollisuuden sivuvirroista.

Ekman valittiin tänä vuonna vuoden teknologiajohtajaksi. Tuomariston mukaan Ekman edustaa yrittäjyyttä, jota Suomessa tarvitaan. Tekniikan Akatemia jakaa Vuoden teknologiajohtaja -palkinnon vuosittain.

Teekkarielämää

Kysymyksiin lapsuudesta Ekman vastaa lämpimästi hymyillen. Hän syntyi Karjaalla ystävänpäivänä, noin yhdeksän minuuttia kaksoissiskonsa jälkeen. Perheessä oli ennestään jo vanhempi tytär. Lapsuus Karjaalla oli mukavaa aikaa. Ekman muistelee, että mitään jäynää ei voinut kotona tehdä, sillä ”äiti tiesi heti”.

Musiikki oli rakas harrastus lapsesta alkaen.

– Soitin sekä pianoa että kitaraa. En kuitenkaan halunnut musiikista ammattia, sillä tiesin, että se on rankkaa eikä välttämättä elätä. Halusin kunnollisen ammatin itselleni, Ekman sanoo.

Hän asui Karjaalla siihen asti kunnes lähti Turkuun Åbo Akademiin opiskelemaan kemian diplomi-insinööriksi. Muutto Turkuun oli yllättävä ja rohkea veto, sillä kaikki kaverit jäivät pääkaupunkiseudulle opiskelemaan.

– Lähdin heti mukaan Kemistklubben-teekkariyhdistykseen ja olin kulttuuriministerinä, pr-päällikkonä, Axelds sportsklubbenin puheenjohtajana ja laulunjohtajana sitseissä. Vietin paljon aikaa teekkariyhdistyksessä ja tapasin siellä kaikki nykyiset ystäväni. Sanoisin, että teekkarielämä vaikutti 95-prosenttisesti nykyiseen elämääni.

Opiskeluvuosien lomassa, vuonna 1983, Ekman tapasi nykyisen vaimonsa. Pariskunta on ollut yhdessä nyt 30 vuotta ja heillä on kaksi lasta.

– Opin Åbo Akademissa laajasti kemiasta. Olen aina tykännyt tehdä töitä käsilläni. Opinnot sujuivat hyvin teekkarielämän sivussa, Ekman naurahtaa.

Opiskelijaelämä oli tärkeää aikaa. Se on perusta, jolle elämä ja ura rakennetaan. Ekmanin mielestä opiskeluaika on arvokasta, koska silloin tutustuu ihmisiin, saa kokemuksia ja rakentaa mielipiteitä.

Opintojen loppuvaiheessa Ekman sai Neste Oililta diplomityöpaikan. Työ oli Porvoossa, joten hän muutti tyttöystävänsä kanssa Vantaalle. Valmistumisen jälkeen Ekman palasi Turkuun jatkamaan opintoja Åbo Akademissa tohtoriksi asti.

50-jalkainen kuunari

– Insinöörien on tärkeä tietää, miten asiat saadaan toimimaan käytännössä, Ekman tuumaa mietteliäästi.

Ekman ei tarkoita vain oman insinööritieteensä hallitsemista käytännössä. Hän puhuu yleensä kädentaidoista ja tekemisestä. Ekman oppi itse käytännön töistä muun muassa rakentamalla ystäviensä Peter ja Gunnar Laurenin kanssa 50-jalkaisen kuunarin.

– Ystäväni tutustutti minut purjehduksen saloihin Turun saaristossa. Purjehdimme koko 80-luvun hänen isänsä veneellä. Vuosikymmenen lopussa ystäväni kysyi, kiinnostaisiko minua rakentaa purjevene ihan nollasta, Ekman muistelee.

Totta kai kiinnosti. Kuunarin rakentaminen oli haastavaa ja kiehtovaa. Käytännön taidot karttuivat, kun piti oppia käsittelemään raskaita osia oikein. Kokonaisen veneen nostaminen ja kääntäminen on tarkkaa puuhaa.

– Veneen rakentamisen aikana opin paljon yrittämiselle tärkeitä taitoja, kuten miten käsitellään raskaita esineitä. Myöhemmin tuotantoyksiköiden nostamisessa ja kääntämisessä tästä oli hyötyä.

Laivanrakennuksen ohessa jatko-opinnot etenivät pikkuhiljaa. Väitöskirja syntyi kuin syntyikin lopulta, mutta sekään ei oikein riittänyt. Ekman halusi tuntea tehneensä jotain hyödyllistä opintojensa aikana. Jotain konkreettista, jotain minkä voisi tuotteistaa.

– Minulle tärkeintä oli se, olenko tehnyt jotain järkevää. Ajattelin, että jos olen, niin joku on siitä myös valmis maksamaan, Ekman selventää.

Niinpä Ekman päätti ystävänsä kanssa tehdä uhkarohkean vedon ja perustaa yrityksen, Smoptechin. He olivat jo aiemmin aloittaneet tutkimusyhteistyön Raision kanssa. Testit kuitukatalyytin käytöstä sitosterolin hydrauksessa olivat onnistuneet hyvin ja Raisiolla oltiin innoissaan. Tuote haluttiin viedä markkinoille.

Nykyään Raisio käyttää sitosterolin johdannaisia Benecol-tuotteessaan. Smoptechin kehittämää kuitukatalyyttia käytettiin Benecolin tehoaineen valmistuksessa. Englantilainen Johnson Matthey -yritys kiinnostui pian Smoptechistä ja osti sen itselleen.

– Se oli opettavaista aikaa. Kompastus oli se, että isossa yrityksessä luovuus ja ajattelu tapetaan usein politikointiin. Minä en kestä sitä ollenkaan. Tämä johti siihen, että vuonna 2004 päätin tehdä jotain muuta, Ekman kertoo.

Vain kemiaa

Yrittäminen jäi päälle, vaikka omaa yritystä ei enää ollut. Päätös perustaa uusi yritys oli aika helppo. Ekman päätti perehtyä kemianteollisuuden sivuvirtoihin. Hän oli aiemmin kiinnittänyt huomiota siihen, miten paljon aineita hukataan. Entä jos keksisi tavan hyödyntää kaikki aineet sivuvirroista?

Samaan aikaan Ekmanin entinen yhtiökumppani Mats Sundell muutti Pohjanmaalle ja bongasi sieltä hyvät laboratoriotilat.

– Hän soitti mulle että Ekki, tule Kokkolaan katsomaan, täällä on uudet laboratoriotilat, Ekman naurahtaa.

– Menin sinne ja rupesin tutkimaan erilaisia sivuvirtoja. Samaan aikaan OMG:n tutkimusjohtaja Joni Hautojärvi, johon olin tutustunut opiskelijana, kysyi, onko minulla jokin menetelmä saada talteen kobolttia ja reeniumia. Tutustuttiin asiaan ja löydettiin liuotusmenetelmä, jolla se onnistui.

Menetelmä näytti lupaavalta, mutta käsiteltävää tavaraa oli 150 tonnia. Miehiltä puuttui tuotantolinja tavaran käsittelyyn ja pääoma sen rakentamiseen. Ekman kääri hihat ylös ja ryhtyi keräämään rahaa samaan aikaan kun suunniteltiin itse laitosta. Rahaa kerättiin lopulta noin 1,8 miljoonaa euroa. Mukaan tuli Finnveran aloitusrahasto Avera, Finnvera itse ja Nordea. Yhtiökumppaniksi tuli vielä vanha opiskelijakaveri Manne Carla.

Laitoksen suunnittelu Kokkolaan alkoi vuonna 2007.  Keväällä 2008 OMG Kokkola Chemicals ilmoitti haluavansa mukaan. He tarjosivat tilat ja ostivat Averan osuuden yhtiöstä.

– Ensimmäinen koe-erä ajettiin 2009. Sehän ei toiminutkaan niin kuin olisi pitänyt, Ekman kertoo.

Asiakas antoi CrisolteQille lisäaikaa, ja muutamassa kuukaudessa kehitettiin parannettu menetelmä koboltin ja reeniumin talteenottamiseen.

– Hullunrohkeaahan se kaikki oli. Ei meillä ollut sen kokoiselle laitokselle silloin muita asiakkaita. Mutta ollaan pysytty hengissä tänne asti, ja nyt tää homma lähtee käyntiin. Nyt kaikki puhuu teollisista symbiooseista ja miten sivuvirtoja voidaan käyttää raaka-aineena johonkin muuhun. Tähän CrisolteQin toiminta on tähdännyt alusti asti.

Kehä kolmosen ulkopuolelle

Vuoden teknologiajohtaja haluaa kannustaa nuoria teekkareita olemaan rohkeita. Kannustaa yrittämään ja luomaan uutta.

– Kannattaa katsoa, mitä oven toisella puolella on. Jos yrität etkä anna periksi niin mukaan tulee tuuriakin. Mutta teknologiayrittämisessä ei ole angrybirdsejä. Ei tule nopeaa rahaa.

Tällä hetkellä, CrisolteQin saadessa kunnolla ilmaa siipiensä alle, Ekman haluaa kehittää lisää. Nyt laitoksella erotellaan kobolttia ja reeniumia, mutta tulevaisuudessa halutaan erotella myös muuta, kuten mangaania ja nikkeliä. Ottaa talteen mitä tahansa arvokasta sivuvirroista. Sen jälkeen ainesosat kierrätetään takaisin asiakkaille tai tehdään uusia tuotteita markkinoille.

Tällainen kunnianhimoinen ajattelu, ja sitä seuraavat käytännön teot, ovat juuri niitä syitä miksi Kenneth Ekman valittiin vuoden teknologiajohtajaksi. Ja hänellä on asiaa nuorille teekkareille:

– Ei kemiaa voi tehdä kehä kolmosen sisäpuolella! Kun on nuori, liikkuminen on helpompaa. Ja enemmän poikkitieteellisyyttä ja todellista tekemistä. Kaikki, joilla on tällaisia ajatuksia, olkaa yhteydessä, Ekman naurahtaa.

Teksti: Helena Hyvönen
Kuvat: Teemu Granström

Mikko Lehto, 29, kehityspäällikkö

Mikko Lehdon polku Skanskaan avautui Skanska Oppiva -harjoitteluohjelman myötä 2005. Lehto aloitti työmaalla haalariharjoittelussa ja pääsi amk-opintojen ohessa avustaviin työnjohdon tehtäviin. Hän jatkokouluttautui Lappeenrannan teknillisessä yliopistossa, ja diplomityön valmistuttua tie vei Skanskan kansainväliseen tietomallintamisen osaamiskeskukseen. 1,5 vuotta sitten Lehto aloitti Talotekniikkayksikön kehityspäällikkönä. Hän vastaa yksikön operatiivisesta kehittämisestä ja työturvallisuudesta.

– Ympyrä tavallaan sulkeutuu, sillä olen palannut talotekniikkayksikköön, jossa aloitin haalariharjoittelussa, Lehto naurahtaa.

– Arvostan sitä, että sain uusia haasteita jatkokoulutuksen jälkeen.

Lehto on valittu maailmanlaajuiseen Skanska Stretch -ohjelmaan, joka on tarkoitettu työuransa alussa oleville lupaaville nuorille osaajille.

Ohjelmassa Lehdon mentorina toimii liiketoiminnan kehitysjohtaja Tiina Koppinen, joka aloitti Skanskalla 2008. Koppinen aloitti pohjoismaisesta asuntorakentamisen kehityksestä ja siirtyi kansainväliseen tietomallintamisen kehittämiseen, ja tätä kautta Suomen perustoiminnan kehittämiseen. Nyt hän haluaa tuoda näitä oppeja liiketoimintaan käytännössä.

– Uusissa haasteissa nollasta aloittaminen palkitsee ja kehittää omaa osaamispohjaa, Koppinen kertoo.

– Skanskassa on selkeät pelisäännöt. On hienoa työskennellä yhtiössä, jonka arvomaailma on itsellekin tärkeä, Koppinen painottaa.

Seuraavaksi Lehto rientää seminaariin luennoimaan talotekniikan tietomallien hyödyntämisestä tuotannossa.

– Nautin siitä, että saan olla monessa mukana. Skanskassa työskentely on sekä hauskaa että haastavaa, Lehto kehuu.

Skanska on yksi maailman johtavista rakennus- ja projektikehityspalveluita tarjoavista yrityksistä. Skanskan toiminta Suomessa kattaa rakentamispalvelut, asuntojen ja toimitilojen projektikehityksen sekä julkisen sektorin elinkaarihankkeet. Skanskan palveluksessa on noin 57 000 henkilöä valituilla kotimarkkina-
alueilla Euroopassa, Yhdysvalloissa ja Latinalaisessa Amerikassa. Skanska-konsernin emoyhtiö on listattu Tukholman pörssiin, ja sen liikevaihto vuonna 2012 oli yli 15 miljardia euroa.  Skanskan Suomen ja Viron liiketoimintojen yhteenlaskettu liikevaihto vuonna 2012 oli noin 1 miljardi euroa ja henkilöstön määrä noin 2 460.

www.skanska.fi

Teksti: Pia Salo
Kuva: Teemu Granström

Ville Saalo viihtyy Nitor Creationsilla, jossa koko porukan osaaminen on huippuluokkaa. Se motivoi kehittämään omia taitoja yhä pidemmälle.

Ville Saalo, 27,  software engineer 

Tietotekniikka oli Nitor Creationsin software engineer Ville Saalolle luonnollinen alavalinta. Kun lapsuuden kuvitelmat poliisin tai palomiehen ammatista olivat haihtuneet, tietotekniikka tuli ja jäi.

– Kuulemma olen hajottanut ensimmäisen näppäimistöni jo yksivuotiaana. Siitä se sitten lähti eikä paluuta ollut. Isä työskenteli alalla ja pääsin kokeilemaan kaikenlaista tietokoneilla. Ohjelmoinnin opettelun taisin aloittaa ala-asteella, Saalo kertoo.

Saalo lähti opiskelemaan tietotekniikkaa Aalto-yliopistoon, silloiselle TKK:lle, ja teki opiskelun ohella töitä pienessä ohjelmistofirmassa. Hän kaipasi kuitenkin haastavampaa työtä, jossa saa kehittyä, ja bongasi Nitorin työpaikkailmoituksen. Hakemusta seuraavana aamuna Saalo oli jo kutsuttu työhaastatteluun.

– Olen nyt työskennellyt Nitorilla joulukuun alusta ja viihdyn erinomaisesti.

Saalo työskentelee Nitorin asiakkaan tiloissa ja tekee nitorilaisten tiimissä Java-ohjelmointia. Hän kehuu työkavereitaan vuolaasti.

– Taso on timanttinen: kaikki osaavat hommansa. Tällaisessa ympäristössä on mukava tehdä töitä, koska se inspiroi kehittymään samalle tasolle. Meidän nuorempienkin tyyppien näkemyksiä arvostetaan ja ideoita kuunnellaan. Kokeneempia kavereita pääsee jeesaamaan eivätkä he ota sitä rasitteena.

Nitor pitää yllä hyvää henkeä myös huolehtimalla työntekijöistään hyvin. Työskentelyolosuhteet ovat kunnossa, ja firma kannustaan työntekijöitä urheiluun. Toimiston maastopyöriä ja cyclocrossareita voi lainata, ja yhteisillä reissuillakin muun muassa Himokselle liikutaan.

– Pitää motivaatiota yllä, kun huomaa, että Nitoria kiinnostaa huolehtia henkilöstöstään, Saalo sanoo.

Nitor Creations on suomalainen ohjelmistoyritys, joka kehittää vaativia sähköisen asioinnin ratkaisuja asiakkaidemme liiketoiminnan tueksi. 

Ydinosaamistamme ovat ohjelmistojen arkkitehtuurisuunnittelu ja ketterien kehitysmenetelmien soveltaminen pragmaattisesti – huomioiden asiakasorganisaation toimintatavat ja tarpeet.

Työskentelemme joustavassa ja matalassa organisaatiossa, jossa asenne ja osaaminen ovat etusijalla ja jossa henkilöstöä kannustetaan henkilökohtaiseen kasvuun.

www.nitorcreations.com

Teksti: Päivi Piispa
Kuva: Teemu Granström

Kim Leppänen, 29, projektipäällikkö

Vaadinin päämajalla Turussa on juuri päättynyt yhteinen maanantaipalaveri, jossa käydään läpi, miten menee ja mitä on suunnitelmissa. Hyvästä yhteishengestä ja avoimuudesta kertoo sekin, että yritys pääsi Great Place to Work 2013 -listalle.

Vaadinissa halutaan pitää byrokratia minimissä. Turun päämajalla työskentelee 59 osaajaa – lähes kaikki koodaritaustaisia. Tekninen ymmärrys helpottaa keskinäistä viestintää.

Myös Projektipäällikkö Kim Leppänen aloitti 5 vuotta sitten koodarina, mutta kaipasi muutaman vuoden kuluttua lisää haasteita. Leppäsen työnkuva on monipuolinen: hän toimii tiiminvetäjänä ja ylläpitää projekteja. Lisäksi hän vetää ja kehittää koulutuksia ja on osallistunut laatujärjestelmän kehittämiseen.

– Projektipäällikön on pidettävä pallot hallussa. Koodarina haasteet tulevat tekniseltä puolelta.

– IT-ala on aina kiinnostanut. Koodailin yläasteikäisestä asti. Åbo Akademin diplomi-insinööriopintojen loppuvaiheen projektikurssilla tiimimme teki mobiilipeliyritykselle facebook-peliä. Kurssin lopuksi esittelimme projektin ICT showroomissa ja voitimme koko kilpailun. Tuomaristossa istunut Vaadinin (tuolloin IT Mill) Joonas Lehtinen pyysi työhaastatteluun, sillä firma etsi Java-osaajia.

– Opiskeluaikana internet tekniikkana kiinnosti, mutta halusin tehdä business-sovelluksia. Vaadinissa nämä kaksi maailmaa yhdistyvät.

Vaadin tarjoaa mahdollisuuden päästä mukaan avoimen lähdekoodin kansainväliseen menestystarinaan. Tätä kautta yritys on varsin uniikki työnantaja Suomessa. Vaadin-tekniikan käyttäjiä maailmalla on nyt yli 100 000. Viime vuonna yritys avasi toimiston myös Piilaaksoon.

– Joukkoomme haetaan lisää loistavia koodareita, joilla on jo vuosi–pari työkokemusta.

Vaadin Ltd is the company behind popular Vaadin Framework – an open source software development tool for building high quality web user interfaces for business software. The technology is used daily by thousands of professional software developers in more than 150 countries. The company sells add-on tools, support and services for accelerating the software projects based on Vaadin technology.

vaadin.com

Teksti: Pia Salo
Kuva: Johanna Kannasmaa

Martti Simonen, 32, suunnitteluinsinööri

Opiskelin sähkövoimatekniikkaa Lappeenrannan teknillisessä ylipistossa, josta valmistuin diplomi-insinööriksi vuonna 2006. Fingridille päädyin vuonna 2011, sillä se on varma ja vakaa työnantaja. Myös työn tekniset haasteet houkuttelivat: meillä on valtakunnan haastavimmat voimasiirtoverkkojen relesuojaussovellukset.

Työskentelen suunnitteluinsinöörinä suojaustiimissä. Voimajohdot suojataan vikojen varalta suojareleillä, jotta kantaverkko voi toimia luotettavasti. Tehtäviini kuuluvat muun muassa suojaus- ja toisiolaitekunnossapidon koordinointi, toisiolaitevikatilastojen laadinta, suojaus- ja toisiojärjestelmän elinkaaren hallinta sekä vanhojen releiden uusimiseen liittyvät pienhankkeet ja -hankinnat.

Saan tehdä mielenkiintoista työtä. Täällä pääsee näkemään ja tekemään talon sisällä monta asiaa. Työkaverit ja yhteishenki ovat iso asia! Työntekijöiden hyvinvointia seurataan, ja kouluttautumista tuetaan. Työhöni sisältyy sopivasti matkustamista: viime vuoden 29 matkapäivää olivat minusta piristävää vaihtelua.

Fingrid on energia-alan tekninen edelläkävijä. Raha ei ole ainoa ohjaava tekijä, vaan täällä toimitaan suunnitelmallisesti ja harkiten. Laitteiden on täytettävä tiukat vaatimukset, jotka määritellään tarkoin teknisissä eritelmissä.

Ala kehittyy jatkuvasti, joten aina on paljon opittavaa. Koko ajan rakennetaan valtava määrä omaa verkkoa, ja investointien aikanakin sähkön saatavuus on taattava. Tämä aiheuttaa valtavasti positiivisia haasteita. Suojareleasiantuntijoista on huutava pula! Ala tarjoaa takuuvarmasti teknisesti haastavaa työtä ja töitä riittää.

Kati Koivunen, 35, verkon hallinnan asiantuntija

Valmistuin sähkövoimatekniikan insinööriksi Helsingin ammattikorkeakoulu Stadiasta vuonna 2003. Tulin Fingridille valvomotehtäviin verkkokeskukseen Hämeenlinnaan vuonna 2005. Yritys oli jo opiskeluajoilta tuttu, ja halusin näköalapaikalle kantaverkkoyhtiöön ja yritykseen, joka on tekniikan edelläkävijä. Nyt työskentelen kantaverkkokeskuksessa Helsingin Käpylässä, jonne yhtiön uusi pääkonttori valmistui viime vuoden lopulla.

Työskentelen sekä vuorotyössä valvomossa että toimistossa suunnittelutehtävissä. Työssäni vaaditaan tarkkuutta, ongelmanratkaisutaitoja ja paineensietokykyä. Työtehtävät ovat monipuolisia, haastavia ja yhä kansainvälisempiä. Työntekijöitä kuunnellaan, ja  asioista keskustellaan avoimesti. Töihin on kiva tulla!

Valvomme koko maan laajuista kantaverkkoa. On palkitsevaa nähdä, mihin oman työn lonkerot ulottuvat. Toimimme tärkeän asian parissa, mutta vähän kuin kulisseissa. Kun kaikki toimii ja sähköä riittää, ei ihmisten arjessa juuri mietitä, mitä kaikkea taustalla tapahtuu.

Suunnittelutehtäviin kuuluu kantaverkon kytkentöjen suunnittelua ja toteutusta, häiriöiden ja vikatilanteiden selvitystä sekä siirtokeskeytyksiin liittyvää käyttövarmuuslaskentaa. Kun kantaverkossa tehdään huoltotöitä, huolehdimme, että työt voidaan tehdä turvallisesti ja sähköä on samanaikaisesti saatavilla.

Arvostan hyvää työilmapiiriä, yhteiskunnallisesti merkityksellistä työtä ja alan vakautta. Täällä pääsee hyvin mukaan kehityksen aaltoon. Katse suunnataan aina pitkälle eteenpäin. Toimitusjohtajamme mukaan kantaverkkotoiminnassa kvartaali on 25 vuotta. Kantaverkon rakentaminen on pitkäjänteistä, ja sitä suunnitellaan ja rakennetaan myös tulevien vuosikymmenien tarpeisiin. Toimiva sähköverkko on olennainen osa infrastruktuuria, eikä luotettavaa ja turvallista sähkösiirtoa voi mitata pelkästään rahassa.

Fingrid näkyy jokaisen suomalaisen arkipäivässä vastaamalla sähkönsiirtojärjestelmän toimivuudesta kantaverkossa. Yhtiön tehtävänä on toimia asiakkaidensa ja yhteiskunnan hyväksi siirtäen luotettavasti sähköä, edistäen aktiivisesti sähkömarkkinoita sekä kehittäen pitkäjänteisesti kantaverkkoa. Haluamme olla kantaverkkotoiminnan edelläkävijä kansainvälistyvillä sähkömarkkinoilla.  Tarjoamme yhteiskunnallisesti merkityksellisiä ja ammatillisesti kiinnostavia työtehtäviä n. 260:lle eri alojen asiantuntijalle.

www.fingrid.fi

Teksti: Pia Salo
Kuva: Teemu Granström