Ainomaija Haarla ei ole koskaan kokenut naiseutta hidasteena urallaan. Ei edes silloin, kun hän aloitti opiskelut Teknillisessä korkeakoulussa paperinvalmistustekniikan diplomi-insinöörilinjalla toisena naisena kymmenen miehen joukossa. Eikä silloin, kun hänen hermojaan testattiin ronskeilla puheilla ja ennakkoluuloilla paperitehtaalla, jossa hän työskenteli ensimmäisenä naispuolisena vuorotyönjohtajana.

Kiinnostus tekniikan alaan käynnistyi jo nuorena. Haarla halusi ammattinsa luonnontieteiden ja matematiikan alalta, mutta lääkärin ura ei houkutellut. Oma ala löytyi TKK:n paperivalmistustekniikan diplomi-insinöörilinjalta vuonna 1972.

”Suomessa metsäteollisuus on merkittävää ja olin nähnyt isoisäni sahan kautta, että alalta voi saada elantonsa”, Haarla kertoo.

Vanhemmat eivät valintaa kummastelleet. Eikä opiskelupiireissäkään siihen juuri kiinnitetty huomiota.

”Olin yksi opiskelijoista, en yksi naisopiskelija muiden joukossa”, Haarla selittää.

Vaikka Haarla myöhemmin on joutunut monien sukupolvensa naisten tavoin – varsinkin uran alkuvaiheessa – näyttämään kyntensä miesvaltaisella alalla, hän ei ole koskaan nähnyt asiaa naiskysymyksenä.

”Kun en ole tehnyt siitä itselleni numeroa, se ei ole ollut minulle mikään ongelma. Omalla ammattimaisella käytöksellä voi vaikuttaa asioiden kulkuun. On oltava asiantuntemusta ja rohkeutta vaihtaa ympäristöä tarpeen tullen. Peräänantamattomuus ja uteliaisuus ovat vieneet minua eteenpäin”, Haarla kertoo.

Ja pitkälle hän on päässytkin.

Tekniikan alaa demystifioimassa

Haarla siirtyi vuosien aikana paperitehtaan laboratorio- ja kehitysinsinöörin töistä markkinointiin, liiketoiminnan kehitystyöhön ja johtotehtäviin globaaleille markkinoille.

”Kannattaa hankkia ulkomaan kokemuksia, Suomi on kaukainen saareke ja riippuvainen muiden maiden kuluttajakäyttäytymisestä”, Haarla kertoo yli kolmenkymmenen vuoden kokemuksella.

Kun hänen toinen lapsensa oli kirjoittanut lukiosta ja toinen suoritti abivuottaan, hän muutti neljäksi vuodeksi Saksan Bayeriin jättäen perheensä Suomeen asumaan.

”Tehtäväni oli yhdistää vanhaa perheyritystä osaksi kansainvälistä suurta UPM:ää. Mielenkiintoinen tehtävä, jossa lopulta onnistuimmekin hyvin”, Haarla kertoo.

Haarla opiskeli myös MBA-tutkinnon, väitteli tekniikan tohtoriksi kuukautta ennen 50-vuotispäiviään ja veti joitakin kursseja TKK:lla.

”On tärkeää laajentaa osaamista erityisesti, jos insinöörinä haluaa johtotehtäviin. Suomessa on ollut tapana opiskella syvälle ja kapeasti.”

Tukena on aina ollut joustava ja ymmärtäväinen insinöörimies, jonka kanssa Haarla on pysynyt yhdessä kaikki vuodet opiskeluajoista lähtien.

”Mies, joka kokee menestyvän naisen pelottavana, kärsii huonosta itseluottamuksesta”, Haarla tokaisee.

Vuonna 2007 Haarla perusti oman konsultointiyrityksen, jossa hän teki mm. liiketoiminta- ja markkinointisuunnitelmia teknologiayrityksille. Muutaman vuoden päästä sinnikäs headhunter sai hänet kuitenkin asettumaan käytettäväksi, kun uudistuvalle Tekniikan Akatemialle etsittiin toimitusjohtajaa.

”Olin siinä vaiheessa kiinnostunut teknologioista, joilla voi parantaa ihmisten elämisen laatua, ja olin kiinnostunut myös yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta.”

Esimerkillisiä naisia vai esimerkkejä naisille

Siitä kun Haarla opiskeli Otaniemessä, naisopiskelijoiden määrä on kasvanut reilusta kymmenestä prosentista yli kahteenkymmeneen. Haarlan mukaan yksi syy hitaaseen kasvuun löytyy peruskouluista ja siitä, ettei oppitunneilla ole tehty yhdessä asioita. Matematiikkaa ja luonnontieteitä mystifioitiin ja opiskelu oli teoreettista.

”Opetusmenetelmät ovat onneksi muuttuneet vuosikymmenien kuluessa interaktiivisemmiksi ja ilmiöiden ymmärtäminen yhdessä tekemisen ja kokeilun kautta on korvannut ulkoa opettelua. Eräskin pohjalainen opettaja vei oppilaansa Powerparkiin oppimaan keskipakoisvoimasta”, Haarla kertoo.

Lisäksi hän peräänkuuluttaa käytännön esimerkkejä insinöörityötä tekevistä ja alan tarjoamista monipuolisista uramahdollisuuksista.

”Alallamme olevien pitää kertoa, mitä kaikkea tekniikan koulutuksella voi tehdä ja teidän toimittajien olisi välitettävä nämä eteenpäin kiinnostavalla tavalla valintoja tekeville nuorille. Mutta ei niinkään, mitä NAISinsinööri voi tehdä vaan mitä kaikkea INSINÖÖRI voi tehdä”, Haarla selittää.

Haarlan mukaan naisia voisi houkutella alalle mm. kertomalla miten teknologialla pystytään parantamaan arkea ja ratkaisemaan ihmiskunnan isoja kysymyksiä energian saannista juomaveden riittävyyteen ja terveydenhuollosta tiedonkulkuun niin kehittyneissä kuin kehittyvissä maissakin.

Mutta tarvitaanko naisia teknologian alalla?

”Tarvitaan. Naiset tuovat monipuolisuutta”, Haarla perustelee.

Hänen mukaansa naisten keksinnöissä korostuu käytettävyys arjessa, helppous ja muotoilulla vaikuttaminen. Syyksi hän epäilee sitä, naiset ovat sensitiivisempiä arjen ongelmiin ja haluavat ratkaista niitä elämän helpottamiseksi. Eikä ratkaisujen tarvitse olla rumia. Haarla ei kuitenkaan näe suuria eroja miesten ja naisten välillä, ellei ihan etsimällä etsi.

”Toivon, että media ja headhunterit lakkaisivat vahvistamasta stereotypioita muun muassa siitä, etteivät naiset muka ota riskejä. Olen urani aikana nähnyt monta kertaa, että naiset vasta ottavatkin riskejä.”

Haarla ei myöskään usko, että insinöörinaiset ovat kovinkaan erilaisia johtajia kuin insinöörimiehet.

”Monet alalla työskentelevät naiset ovat yhtä lailla asiajohtajia kuin miehetkin. Ja on muutenkin aivan vääristynyt kuva, ettei insinöörillä olisi ihmistaitoja. Täytyy todellakin osata kommunikoida, esiintyä ja vaikuttaa kun johtaa joukkoja”, Haarla selittää.

Muutoksen tuulet

Vaikka naisia kaivataan alalle, Haarla ei usko naiskiintiöihin eikä siihen, että Tekniikan Akatemian jakaman Millennium-teknologiapalkinnon saajana pitäisi olla nainen vain sukupuolensa vuoksi.

”Asiantuntemuksen on tultava aina ensin. Millennium-palkinnon ehdokkaiden ikähaitari on toistaiseksi ollut 55–65 vuoden välillä ja naistaiturit ovat vasta tulossa. Lisäksi naisten taitoja ja työn tuloksia pitää oppia tunnistamaan paremmin. Meillä olisi opittavaa miehiltä tehokkaasta verkostoitumisesta”, Haarla kertoo.

Vaikka vielä ei Otaniemen insinööripuolella näy naisia kuin reilu viidennes, muutosta on Haarlan mukaan luvassa. Ainakin jos katsoo Tekniikan Akatemian Elinkeinoneuvoston hallitusta ja kansainvälistä nuorten tiedeleiriä.

”Leirille hakee suuri määrä taitavia tyttöjä ympäri maailman”, Haarla kertoo.

Tytöt näkevät mahdollisuuksia tällaisissa leireissä ja tulevat vielä valloittamaan maailman omilla keksinnöillään. Viime vuonna leirille osallistui 16 tyttöä ja 14 poikaa – ihan ilman kiintiöitä.

Tekniikan Akatemia

Tekniikan Akatemia on itsenäinen säätiö, joka edistää elämänlaatua parantavien innovaati- oiden tunnettuutta ja leviämistä, Suomen kilpailukykyä ja verkottumista sekä innostaa nuoria tekniikan ja luonnontieteiden pariin. Tekniikan Akatemia -säätiöön (TAF) kuuluvat Teknillisten Tieteiden Akatemia TTA, Svenska tekniska vetenskapsakademien i Finland STV sekä Elinkeinoneuvosto, jonka jäseninä ovat johtavat suomalaiset teollisuusyritykset.

TAF jakaa joka toinen vuosi kansainvälisen Millennium-teknologiapalkinnon. Palkinnolla annetaan tunnustusta ihmisten elämän laatua parantaville ja kestävää kehitystä edistäville teknologisille innovaatioille. TAF järjestää Tekniikan päivät ja nuorten kansainvälisen tiedeleirin Millennium Youth Campin ja jakaa CTO of the year -palkinnon.

www.technologyacademy.fi

Teksti: Merja Forsman
Kuvat: Johanna Kannasmaa

Haaste soittotaitoiselle

Otamatone on outo japanilainen elektrosoitin, jonka ääni muistuttaa viulun ja thereminin sekoitusta. Vartta painellaan ja liu’utetaan äänen saamiseksi, wah-efektin saa puristelemalla pallopäätä. Hauska, outo ja vähän ärsyttävä, mutta ilmeisen suosittu, sillä uudet myyntierät loppuvat Suomesta nopeasti. Katso esimerkki Youtubesta hakusanoilla: otamatone jig saw lady gaga poker face.
Mikä: Otamatone
Mistä: Pulju.net
Hinta: 29,90 € (ei sisällä toimituskuluja)

Luksusta yökuuntelijalle

KAIUTINTYYNYT on tuotu sairaaloista kuluttajille. Laatu heittelee, mutta kunnon kaiutintyyny toimii myös laadukkaana tyynynä. Unikulman ergonomiatyynyssä kaiuttimet asennetaan tyynyn sisään, josta ne soivat yllättävän kirkkaasti. Suositeltavin kuunteluasento on selällään. Yhteensopiva minkä tahansa 3,5mm liitännän kanssa.

Mikä: Astro-kaiutintyyny
Mistä: Unikulma.fi
Hinta: 120 € (ei sisällä toimituskuluja)

Köyhäilyvaihtoehto

Clas Ohlsonin värinäkaiutin on pieni avautuva pallo, jonka toinen puolikas värisee ja hyvään kaikupintaan, esimerkiksi pahvilaatikkoon, kiinnitettynä muuttaa sen kaiuttimeksi. Fysiikan lait yllättävät: ääntä muodostuu vaikka esitys jää kovin ujoksi. Paremman puutteessa sopii ajantappajaksi. Ei bileyhteensopiva.

 MIKÄ: Värinäkaiutin
 Mistä: Clasohlson.fi
 Hinta: 7,95 € (ei voi ostaa netistä)

Heikki Jussila, 23, Asiantuntija: ”Koulutus tarjosi minulle todellista käytännön osaamista jota voin hyödyntää yrittäjänä.”

Miten teekkari päätyi hakemaan oppia RATEKOn kautta?

Tapasin energia- ja LVI-tekniikan opintojeni kautta kaksi samanhenkistä kaveria. Päätimme perustaa yrityksen, enää puuttui hyvä liikeidea. Saimme kuulla RATEKOn henkilösertifiointi- ja pätevöitymiskoulutuksesta ja päätimme osallistua tiiveyden mittaajan ja lämpökuvaajan koulutukseen. Opinnoissa energiatehokkuuteen liittyvät mittaukset mainitaan lyhyesti, mutta RATEKOn koulutuksessa oppii ammatin. Koulutuksessa saadun osaamisen varaan perustimme ilmatiiveysmittauksia ja lämpökuvausta tarjoavan yrityksen.

Mitä pidit koulutuksesta?

Koulutus oli erittäin laadukasta ja tarjosi minulle ja kumppaneilleni valmiudet lähteä kehittämään oppimastamme liiketoimintaa. Mielestäni tärkeää on kouluttajan käytännön kokemus opettamastaan aiheesta. Laaja esimerkkien ja haasteellisten tapauksien käyttö antoivat laajan työkalupakin asiakastapauksiemme tutkimiseen.

Aiotko käydä lisää koulutuksia?

Suunnitelmissa on käydä myös kosteuden mittaajan koulutus ja mahdollisesti muita, esimerkiksi energiatehokkuuteen liittyviä täydennyskoulutuksia. Aiomme myös laittaa tulevat työntekijämme RATEKOn koulutuksiin hakemaan oppia. Koulutusten kautta voimme verkostoitua muiden alan yrittäjien ja osaajien kanssa. Tästä on apua suurissa urakoissa, joissa yhden yrityksen resurssit eivät riitä vaan tarvitaan yhteistyötä.

Miksi henkilöpätevyydet ja -sertifikaatit ovat nykyään tärkeitä?

Ala on menossa yhä enemmän siihen suuntaan, että työntekijöiltä tai vähintään työnjohtajilta vaaditaan henkilöpätevyys tiettyihin töihin. Toistaiseksi laki tai säädökset edellyttävät virallista pätevyyttä vain harvoin, mutta tilaajapuoli on alkanut vaatia näitä todistuksia. Tulevaisuudessa energiatehokkuusmääräysten tiukentuessa myös tiiveys- ja kosteusmittauksia saa todennäköisesti suorittaa vain virallisen pätevyyden omaava henkilö.

Rakennusteollisuuden Koulutuskeskus RATEKO tarjoaa rakennusalan ammatillista koulutusta ja järjestää tutkintoja jo työelämässä olevien ammattitaidon kehittämiseksi. Rakennusalan nopea kehittyminen, uudet määräykset ja vaatimukset alalla päivitetään henkilösertifiointiohjelmilla sekä ajankohtaisilla teemakoulutuksilla.

Henkilösertifiointi- ja pätevöitymiskoulutukset sisältävät useita eri kokonaisuuksia rakennusten, märkätilojen sekä siltojen eristyksiin ja mittauksiin erikoistuneille henkilöille. Suoritettuaan koulutuksen henkilö voi hakea VTT:ltä tai FISE Oy:ltä kyseistä pätevyyttä.

www.rateko.fi

Teksti: Santeri Niemi
Kuva: Teemu Granström

Lähettäjä:

Miten matka Atlantin yli sujui?

Matka Etelä-Amerikkaan oli jo itsessään kokemus. Tulin Brasiliaan Aalto on Wavesin matkassa luksusristeilijällä 110 muun aaltolaisen kanssa. Aalto on Waves on opiskelijalähtöinen innovaatioprojekti, jossa opiskelijat tekevät yhteistyötä ja oppivat laivamatkalla Helsingistä Rio de Janeiroon. Vaikka matka olikin täynnä hauskanpitoa, pysyin perillä myös työasioista.

Mitä tavoitteita olet asettanut?

Pyrin saada Kassin käyttöön paikallisiin yliopistoihin ja sitä kautta muille yhteisöille. Palvelu käännetään kevään aikana espanjaksi, jota aion myös itse opiskella. Tavoitteena on löytää paikallisia tekemään käännöstä ja auttamaan myyntityössä.

Miten työskentelet?

Pääasiassa pystyn tekemään töitä missä vain, kunhan käytettävissä on internet-yhteys. Matkustaessa kohti määränpäätä olen keskittynyt viestintään ja yhteistyöhön Kassiin liittyvän tutkimuksen parissa. Myös itse palvelun kehittäminen jatkuu uusien toimintojen koodaamisen parissa.

Onko Etelä-Amerikka yllättänyt?

Ennakko-oletuksiin nähden internet-yhteydet ovat toimineet hyvin, köyhemmissä maissa langattomat verkot ovat olleet paremmat kuin Brasiliassa. Yllättävä kohtaaminen sattui yliopistovierailulla Sao Paolossa. Törmäsin tutkijaan, joka yöpyi luonani seitsemän vuotta sitten odottaessaan asunnon järjestymistä Suomesta.

Teksti: Markus Kauppinen
Kuva: Timo Salo

Lue opiskelijaperheen linkkivinkit jutun lopusta!

Nuutti – Laura ja Teppo Parsaman esikoinen – syntyi, kun molemmat vanhemmat olivat vielä opiskelijoiden kirjoissa. Tuolloin 28-vuotias Teppo aloitti juuri energiatekniikan diplomityötään Lappeenrannan teknilliseen yliopistossa ja 26-vuotias Laura opiskeli kansainvälistä politiikkaa ja germaanista filologiaa Tampereen yliopistossa. Yhteinen koti oli Tampereella, jossa Teppo teki diplomityötään YIT:lle.

Teppo sai helposti tehtyä diplomityönsä loppuun ja siirryttyä työelämään. Niin teki kaksi vuotta sitten myös Laura – tosin opinnot Tampereella ovat vielä kesken.

”Opinnot ovat kyllä kesken sen takia, että menin töihin – ei lastensaannin takia”, Laura sanoo.

Lasten saaminen nuorena oli Lauralle ja Tepolle tietoinen päätös. Pari oli mennyt naimisiin vuotta aikaisemmin ja Lauralla oli ollut vauvakuume jo vuosia.

Vaikka Nuutti oli todella toivottu lapsi, raskautta piiloteltiin aluksi. Laura kaatoi opiskelijabileissä siideripulloon limsaa ja tilaili alkoholittomia drinkkejä. Lähipiirissä ei ollut Tepon siskon lisäksi muita, jotka olisivat kokeneet jo raskauden.

”Ehkä ensin asia piti käsitellä itse, että mitä on tapahtumassa. Kun asiasta kerrottiin, aluksi onnittelutkin tuntuivat hassuilta”, Laura sanoo.

Lauran kaverit suhtautuivat aluksi lapsensaantiin hieman varoen.Lapsiperheen äiti tipahti opiskelijariennoista, kun elämä käpertyi kotiin vauvan rytmin ympärille. Moni ei uskaltanut olla yhteydessä lapsen ollessa pieni. Asia saattoi johtua siitä, että opiskelijaperhe, jossa on lapsia, on Suomessa poikkeus. Lastenhankinta on siirtynyt jatkuvasti yhä myöhempään elämänvaiheeseen, kuten muissakin Euroopan maissa. Ensimmäinen lapsi saadaan nykyään lähempänä kolmeakymmentä ikävuotta tai jopa sitä myöhemmin.

Väestöliiton tutkimusten mukaan moni pitää juuri opintojen keskeneräisyyttä tärkeänä syynä lykätä vanhemmuutta. Myös puolison keskeneräiset opinnot hidastavat lastenhankintaa. Varsinkin nuoremmat naiset, mutta myös lähes viidesosa miehistä, haluaa ensin edetä ammatissa ja uralla. Myös elämäntyyliin liittyvät asiat – halu elää vielä nuorena ja välttää sitoutumista, nousevat monilla epäröinnin syyksi.

Kun Lauraa ja Teppoa kuuntelee, painavat syyt lykätä lapsenhankintaa alkavat kuulostaa tekosyiltä. Nyt työssäkäyvinä vanhempina he muistelevat opiskeluaikaa jaksona, jolloin asiat olivat helpommin. Opiskelu kun joustaa paremmin lapsiperheen tarpeiden mukaan kuin työ.

”Silloin ehti urheillakin. Jumppaan pääsi opiskelijahintaan, oli ilmainen lapsiparkki ja aikaa käydä, kun oli lasten kanssa vielä kotona”, Laura huokaa.

Kun esikoispoika Nuutti oli reilun vuoden ikäinen, hän sai pikkusiskon, Liljan. Nyt 5- ja 6-vuotiaat lapset touhuilevat ympärillä ja esittelevät lelujaan, kun äiti ja isä pohtivat taaksepäin opiskeluaikaansa.

”Kyllähän pienten lasten hoitaminen on paljon helpompaa opiskeluaikana. Nyt työssäkäynti on helpompaa, kun lapset ovat jo isompia ja omatoimisia. Hoitajien saaminen on helpompaa ja päiväkodin aloittamiseen liittyvät sairastelukierteet on podettu”, Teppo kertoo.

”Kun menin työharjoitteluun nykyiseen työpaikkaani Vantaan kaupungille, sain positiivista palautetta siitä, että minulla oli lapsia – toisin kuin ehkä oletin. Lastensaaminen tuo työhönkin perspektiiviä”, Laura toteaa.

”Aina on vähän huono hetki tehdä lapset. Ei kannata odottaa – kun lapset lähtevät kotoa, me olemme vielä virkeässä iässä ja ehdimme tehdä vaikka mitä”, Teppo sanoo.

”Sitä paitsi naisen uran kannalta on parempi saada lapset jo opiskeluaikana. Jos lapset saadaan vasta valmistumisen jälkeen, CV:hen jää iso aukko, kun lasten hoitamiseen kuluu monta työvuotta”, Teppo jatkaa.

Ihan pelkkää aurinkoa ei opiskelevan lapsiperheen arki ole ollut. Rankin aika oli, kun Laura palasi opiskelemaan Liljan ollessa puolitoistavuotias. Perhe asui Vantaalla, jonne he olivat muuttaneet Tepon työn perässä. Laura lähti maanantaiaamuna Tampereelle opiskelemaan ja palasi keskiviikkona. Vuoronvaihto tehtiin nopeasti, kun samana iltana Teppo lähti kohti toisella paikkakunnalla olevaa työmaataan. Yhteen perhe pääsi viikonloppuisin.

Rahat olivat myös tiukoilla kahden opiskelijan taloudessa. Uusia talvihaalareita ei ostettu joka talveksi ja juustolaaduista valittiin halvin.

”Kyllä me kituutettiin ihan huolella, mutta ei Suomessa kukaan nälkään kuole”, Teppo naurahtaa.

Teksti: Päivi Piispa
Kuvat: Teemu Granström

Linkkivinkkejä opiskelijavanhemmille tai lasten hankkimista harkitseville:

http://www.sttk.fi/File/154b7476-c890-4ed3-86b2-c0aa8516922b/lapsellisten%20opas.pdf

http://www.vaestoliitto.fi/vanhemmuus/

http://www.mll.fi/vanhempainnetti/tietokulma/

Usein kysyttyä lapsiperheen tuista: http://www.kela.fi/in/internet/suomi.nsf/NET/310811124632HL?OpenDocument

Kyseistä palkkia ei kuitenkaan ole käytetty rakennuksilla, sillä ohjeistusta tai normeja tällaisen palkin käyttöön ei ole ollut. Raimo Vierimaa, Turun ammattikorkeakoulun rakennustekniikan yliopettaja, on kehittänyt ohjeistuksen väitöskirjassaan, joka tarkastettiin tammikuussa Tampereen teknillisessä yliopistossa.

Teksti: Päivi Piispa
Kuva: Teemu Granström

Kun Espoon kaupunkisuunnittelulautakunnan puheenjohtaja Markku Markkula aloitteli diplomi-insinöörin opintojaan Otaniemessä vuonna 1969, oli Dipoli suosittu tanssipaikka, jonne tultiin kauempaakin. Neljässä vuosikymmenessä Dipoli ja koko Otaniemen alue ovat taantuneet vireästä teekkarikylästä kahdeksasta neljään -rytmissä eläväksi paikaksi, jossa käydään lähinnä töissä ja opiskelemassa.

Jos Markkulasta on kiinni, niin viiden vuoden päästä niemessä tanssitaan taas: eikä pelkästään tanssita, vaan tavataan kavereita ja kollegoita puistoissa sekä kahviloissa, luodaan uutta ja liikutaan kävellen ja pyöräillen.

Visio kirkkaaksi

Kun Markkula aloitti kaupunkisuunnittelulautakunnan puheenjohtajana kahdeksan vuotta sitten, oli Kehä I:n tunneloinnista tehty alustavat suunnitelmat.

”Otaniemi oli jo silloin keskeinen osa Espoon kehittämisstrategiaa, mutta koska tunnen Otaniemen perin juurin, en halunnut tyytyä tavanomaiseen. Pian saimme huomata muidenkin tahojen olevan innostuneita alueen ainutlaatuisista mahdollisuuksista. Päätimme, että etenemme asiassa tavoitteet edellä, sillä on tyhmää rakentaa arvokkaita paikkoja täyteen vain rakentamisen vuoksi”, Markkula kertoo.

Ajatukset Otaniemen ja Keilaniemen kehittämisestä konkretisoituivat vuonna 2006, kun päätös metrosta oli tehty. Alue oli jo silloin pohjoisen Euroopan suurin tutkimuksen ja innovaatiotoiminnan keskittymä, joten tyhjästä ei tarvinnut lähteä. Otaniemi-visioon kirjattiin kehäteiden tunnelointi ja erillään olevien alueiden yhdistäminen eläväksi kävelykampukseksi, jossa tieto ja osaaminen muutetaan työpaikoiksi, investoinneiksi ja hyvinvoinniksi.

”Halusimme innovaatioympäristön, joka menestyy kilpailussa paremmin kuin sen eurooppalaiset sisarukset. Sen lisäksi on tärkeää, että kampuksella – siis Tapiolaa myöten – viihdytään. Uudistuksilla saadaan alue sykkimään elämää”, Markkula sanoo.

Kun Aalto-yliopisto syntyi, ottivat uudistussuunnitelmat ison harppauksen eteenpäin. Aallon rehtorit ja koko yhteisö ovat asettaneet tavoitteet paljon korkeammalle kuin viisi vuotta sitten uskallettiin edes unelmoida.

Uutta ja vanhaa yhdistellen

Kun metroasemat ja Keilaniemi-Itäranta-kehätunneli otetaan käyttöön vuonna 2015, kampusalue on elävöitynyt jo paljon. Otaniemeen ovat rakenteilla ICT-alan päätoimijat yhdistävä Open Innovation House sekä urheilukentän viereen nouseva, vierailevia tutkijoita majoittava tutkijaresidenssi.

Tarkoitus ei ole purkaa vanhaa uuden tieltä. Factory-tyyppisiä tiloja perustetaan sitä mukaa, kun vanhoja tiloja saneerataan uuteen käyttöön. Syksyllä 2013 kaikki Aalto-yliopiston uudet opiskelijat aloittavat opintonsa remontoidussa TKK:n päärakennuksessa.

Otaniemen metroaseman yhteyteen rakennetaan arkkitehtuurikilpailun tuloksena kampusalueen ydin, joka yhdistää peruspalvelut ja taidetoiminnot parhaassa tapauksessa alueen ja yliopiston henkiseksi keskukseksi.

Vanha ostoskeskus on tarkoitus valjastaa tapahtumapaikaksi, joka kokoaa ihmiset viettämään aikaa työpajoihin, kahviloihin ja ravintoloihin.

Viihtyisiksi kohtaamispaikoiksi muovataan myös ranta, joka nyt on surullisen vähällä käytöllä. Markkulan mukaan kaupunki suhtautuu avoimesti siihen, että merellisyydestä saataisiin osa otaniemeläisten elämänlaatua.

Lisää asukkaita, vähemmän autoja

”Alueen vireyden kannalta on tärkeää, että siellä on riittävästi asukkaita. Otaniemen asukasluvun odotetaan lisääntyvän vaiheittain ja nousevan vähintään 10 000 hengellä vuoteen 2030 mennessä, ehkä nopeamminkin. Kaavoitus mahdollistaa tässä asiassa paljon”, Markkula korostaa.

Tapiola-Keilaniemi-Otaniemi -akselille rakennetaan useita uusia asumis-, palvelu- ja yritystoimintayhteisöjä: Tapiolan keskusta, Keilaniemen asuintornit, Aalto Village, Kivimiehenranta Keilaniemen pohjoispuolelle sekä vesitornin ympäristöön Kehä I:n tunneloinnin osana tuleva luovuuskylä.

Otaniemen ydinalueesta tulee lähes autoton, ja autoilijoille rakennetaan parkkitilaa Otaniemen sisääntuloväylien yhteyteen.

”Metroa täydennetään sähköisillä sukkulabusseilla ja polkupyörillä, ja ratkaisuista tehdään niin toimivat, että liikkuminen tulee olemaan vaivatonta ilman henkilöautoakin”, Markkula vakuuttaa.

Teksti: Linda Finell
Kuvat: Espoon kaupunki ja EU:n Alueiden komitea

Heini Ruohosenmaa, 28, suunnitteluinsinööri, DI:  ”Meillä on Fingridissä tosi hyvä, rento ja välitön ilmapiiri. Töihin on aina mukava tulla.” 

”Tulin Fingridiin helmikuussa 2010. Tämä on ensimmäinen varsinainen työpaikkani valmistuttuani. Työskentelen Voimajärjestelmän suunnittelu -yksikössä, jossa teemme pidempiaikaista järjestelmäsuunnittelua. Pyrimme näkemään miltä yhteiskunta näyttää parinkymmenen vuoden kuluttua. Käytän sähkömarkkinoiden simulointimalleja ja analysoin niiden tuloksia; teen mm. siirtoennusteita ja kannattavuusanalyysejä. Lisäksi seuraan sähkön kulutuksen, tuotannon ja markkinoiden kehittymistä sekä Suomessa että maailmalla. Tehtäväni ovat monipuolisia ja mielenkiintoisia.

Olen lähes päivittäin yhteydessä alan eurooppalaisiin asiantuntijoihin. Vaihdamme tietoja ja toimimme yhteisissä projekteissa. Kuulun Itämeren alueen työryhmään, joka käsittelee markkinamallinnusasioita. Nyt viimeistellään koko Euroopan verkon 10-vuotiskehityssuunnitelmaa, jonka osana teemme Itämeren alueellista suunnitelmaa. Viime vuonna tein työmatkoja kerran pari kuussa. On kiva, että pääsee näkemään miten muissakin maissa toimitaan.

Meillä on Fingridissä hyvä, rento ja välitön ilmapiiri. Töihin on aina mukava tulla. Se on minusta tärkeää, koska töissä vietetään niin suuri aika. Nuorille työntekijöille annetaan alusta alkaen vastuuta, ja perehdytys on järjestetty todella hyvin: omien tehtävien lisäksi perehdytetään mm. yritykseen strategiaan ja eri yksiköiden toimintaan. Henkilöstöetuna saamme mm. liikunta- ja kulttuuriseteleitä, kattavat työterveyspalvelut ja vuokrattavia loma-asuntoja. Olen viihtynyt hyvin. Fingrid tekee tärkeää työtä, jolla on merkitys.”

Daniel Kuosa, 29, asiantuntija, DI: ”Täällä kohtaa haasteita ja saa vastuuta. Emme mene sieltä, missä aita on matalin.” 

”Tulin Fingridiin kesätöihin jo opiskelijana vuonna 2005. Opiskelun ohessa tein tuntitöitä, ja vuonna 2007 aloitin diplomityön, jonka jälkeen minut vakinaistettiin suunnitteluinsinööriksi ja myöhemmin asiantuntijaksi Verkon hoito -yksikköön.

Minulla on harvoin kahta samanlaista päivää: työni on erittäin monipuolista. Tehtäviini kuuluvat muun muassa sähköasemien suurjännitelaitteiden kunnonhallinta, vikojen selvittäminen, määritys- ja kehitystyö sekä erilaiset investointi- ja kunnossapitoprojektit. Sähköverkkojen lisäksi toimin aika paljon myös it-asioiden parissa. Meillä on meneillään suuri, vuonna 2007 käynnistynyt Elvis-niminen verkkotietojärjestelmän uusimishanke, jonka suunnittelu- ja toteutusvaihe alkaa nyt keväällä. Aika ei siis tule käymään pitkäksi! Haasteita riittää eri osa-alueilla, mikä on minusta piristävää.

Kansainvälisyys tuo työhöni lisää mielenkiintoa. Käyn ulkomaisilla tehtailla hankintojen toimitusvalvonta-asioissa. Lisäksi osallistun aktiivisesti eri yhteistyöfoorumeihin. Yritämme oppia niissä muiden hyvistä käytännöistä. Samalla pääsen myös tutustumaan eri kulttuureiden tapaan tehdä työtä. Viime vuonna minulle kertyi noin 50 matkatyöpäivää, joista mieleenpainuvimmat reissut suuntautuivat Yhdysvaltoihin ja Etelä-Koreaan.

Suomessa mikään ei toimisi ilman luotettavaa kantaverkkoa – työllämme on siis suuri merkitys yhteiskunnallisesti. Kannamme vastuun siitä, että valtakunnassa on valot päällä pitämällä verkon hyvässä kunnossa.”

Fingrid näkyy jokaisen suomalaisen arkipäivässä vastaamalla sähkönsiirtojärjestelmän toimivuudesta kantaverkossa. Yhtiön tehtävänä on siirtää toimintavarmasti sähköä, edistää sähkömarkkinoiden toimivuutta ja huolehtia voimajärjestelmän kehittämisestä. Haluamme olla kantaverkkotoiminnan edelläkävijä kansainvälistyvillä sähkömarkkinoilla.  Tarjoamme yhteiskunnallisesti merkityksellisiä ja ammatillisesti kiinnostavia työtehtäviä n. 250:lle eri alojen asiantuntijalle.

Lue lisää: www.fingrid.fi

Teksti: Marju Hulttinen
Kuva: Teemu Granström

51-vuotias Anja Silvennoinen työskentelee UPM:n Energialiiketoiminta-alueen vetäjänä. Yksikkö vastaa yhtiön tuottaman sähkön myynnistä sähkömarkkinoille ja energian hankinnasta muille liiketoimintayksiköille 75 henkilön voimin.

Hengästyttävä työhistoria

Silvennoinen valmistui diplomi-insinööriksi Lappeenrannan teknillisen yliopiston Energiatekniikan laitokselta vuonna 1984. Diplomityöpaikka ja ensimmäinen vakituinen työpaikka aukesivat Kuopion Energialaitokselta.
- Aloitin käyttöinsinöörinä ja samalla käyttöhenkilöstön esimiehenä voimalaitoksella heti valmistuttuani. Ensimmäiset alaiseni olivat itseäni vanhempia ja kokeneempia, mutta nöyrä mieli ja avoimet korvat auttoivat minua.
Viiden voimalaitosvuoden jälkeen Silvennoinen siirtyi konsultiksi Ekonon palvelukseen. Konsulttina Silvennoinen ehti toimia vuoden päivät ennen kuin lähti Iso-Britanniaan jätteenpolttolaitoksen yhteyteen perustetun sähkön ja lämmön yhteistuotantoon perustuvan energiayhtiön tekniseksi johtajaksi. Neljä vuotta kansainvälistä työ- ja esimieskokemusta sekä työn ohessa hankitut MBA:n paperit taskussaan Silvennoinen lähti jälleen konsultiksi muovaamaan Tallinnan kaukolämpölaitoksen toimintaa Baltian markkinoiden avauduttua.
Tallinnasta Silvennoinen muutti takaisin Suomeen aloittamaan energia-alan palveluyhtiön Kymppivoiman toimintoja. Kymppivoimasta tie vei silloisen Kauppa- ja teollisuusministeriön energiaosaston kautta vielä kertaalleen konsultiksi ennen siirtymistä nykyisen työnantajan UPM:n palvelukseen vuonna 2004.
Hengästyttävän monipuolinen työhistoria pitää sisällään sekä asiantuntija- että esimiestehtäviä.
- Pidän esimiehenä toimimisesta, mutta viihdyn asiantuntijanakin. Pyrkimystä suuntaan tai toiseen ei oikeastaan ole ollut, olen vain tarttunut mielenkiintoisiin mahdollisuuksiin.

Inhimillinen päätöksentekijä

Silvennoinen luettelee hyvän esimiehen ominaisuuksia: kuunteleva, yhteistyökykyinen, antaa vapautta ja tukee tarvittaessa. Johtajuus on paljon keskustelua ja tiimityötä, toisaalta välillä joutuu vastaamaan raskaistakin päätöksistä.
- Parasta esimiestyössä on kun onnistuu oman tiiminsä kehittämisessä ja näkee ihmisten kasvavan. Vaikeissa tilanteissa pitää muistaa, että ongelmat ratkaistaan yhdessä keskustellen. Ei ole sattumaa, että meillä on kaksi korvaa ja yksi suu.
Harva ponnistaa esimiestehtäviin suoraan koulunpenkiltä, kuten Silvennoiselle kävi.
- Korkeakouluopinnot eivät juuri valmista esimiestehtäviin. Mikäli esimiestehtävistä haaveilee, kannattaa jo opiskeluaikana kehittää esimerkiksi neuvottelu- ja viestintätaitojaan. Kukaan ei synny esimieheksi, mutta tekemällä oppii.

Tampereen teknillisestä yliopistosta vuonna 1998 rakennusalan diplomi-insinööriksi valmistunut Virpi Ekholm, 41, aloitti SRV Pirkanmaan aluejohtajana reilu vuosi sitten. Nimityksen myötä Ekholm sai vedettäväkseen 45 henkilön yksikön, joka rakentaa sekä asunto- että toimitilakohteita Tampereen talousalueella.
Rakennusala tuntui Ekholmista aikanaan luontevalta valinnalta
- Isäni on rakennusinsinööri, joten tiesin kuinka suhdanneherkkä ala tämä on. Jatkoin kuitenkin alan opiskelua, vaikka 90-luvun alussa lama vei työpaikat. Diplomityötä vaille valmiina DI:nä tartuin silloisen professorin kannustukseen ja lähdin vaihto-opiskelijaksi Saksaan vuonna 1995.
Saksasta löytyi myös työpaikka SRV-konserniin kuuluvan Viitoset GmbH:n palveluksessa. Kahden Saksan-vuoden jälkeen Ekholm saattoi opinnot loppuun ja jatkoi SRV Viitoset Oy:n palveluksessa Suomessa. Mielenkiintoinen toimitilaprojekti toi Ekholmin takaisin Tampereelle vuosituhannen lopulla. Äitiysvapaan jälkeen Ekholm suunnitteli jatko-opintoja ja siirtyi tutkijaksi VTT:lle. Takaisin SRV-konserniin Ekholm palasi vuonna 2004 aloittaessaan SRV:n silloisen tytäryhtiön Pirkanmaan Projektitoimen palveluksessa.

Omat esimiehet esikuvina

Ekholmin ensimmäinen kokemus esimiestehtävästä on Pirkanmaan Projektitoimen ajoilta. Rakennuttajapäällikkönä toimiessaan hänellä oli 12 henkilön organisaatiossa muutama alainen. Oma esimiesrooli ei herättänyt erityisiä tunteita.
- Esimiesasemastani huolimatta olimme edelleen ensisijaisesti työkavereita. Toki esimiestehtävän mukana tulee muun muassa työsuhde-asioihin liittyviä velvollisuuksia.
Entiset esimiehet ovat vaikuttaneet Ekholmiin omaan tapaan toimia.
- Arvostamani esimiehet ovat olleet alansa ammattilaisia, tiukkoja ja vaativia, mutta aina myös tukeneet alaistensa työtä. Esimiehen rooli hengenluojana on myös tärkeä: mieleeni on jäänyt eräs työmaapäällikkö, joka keitti aamuisin kahvit koko porukalle ja ne nautittiin yhdessä ennen työpäivän alkua. Nykyisin koen tärkeimmäksi tehtäväkseni varmistaa, että organisaatiossani jokaisella on hyvä tehdä töitä.

Oppia esimiesvalmennuksesta

Ekholm on osallistunut SRV:n tarjoamiin esimiesvalmennuksiin ja kokee ne hyödyllisinä.
- Ei ole olemassa valmista mallia esimiestehtäviin, mutta valmennuksissa on voinut peilata omaa tapaansa toimia ja löytää omat vahvuutensa. Itse olen oppinut, että tärkeintä on kuunnella ihmisiä.
Juuri nyt Ekholm ei haikaile muutosta työhönsä. Se, toimiiko hän tulevaisuudessa edelleen esimiestehtävissä vai asiantuntijana, jää nähtäväksi.